Nolla pistettä empatiasta

Juri (Max Ovaska) sotkeutuu omituisen verkkopelin maailmaan. Kuvaaja: Making Movies Oy:

Rat King (Suomi/Viro 2012)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Petri Kotwica
Rooleissa: Max Ovaska, Julius Lavonen, Niina Koponen, Outi Mäenpää, Janne Virtanen
Kesto: 94 min
K-16Petri Kotwican uusi elokuva tuo mieleen Pekka Lehdon epäonnistuneen Game Overin (2005), joka pyrki pureutumaan nuoren poikaporukan vuonna 2001 suorittamaan julmaan surmatyöhön. Empatiakyvyttömät nuoret miehet ovat edelleen vuonna 2012 ajankohtainen aihe. Ei liene tarpeellista kertoa, miksi.

Rat King on kuvaus videopelisukupolven eristyneisyydestä. Kotwica esittää abiturientti Jurin (Max Ovaska) muodossa nuoren miehen, jonka sosiaalinen elämä rajoittuu lähes täysin sotapelien väkivaltaiseen maailmaan.

Ongelmistaan poika ei pysty puhumaan äidilleen, eikä tyttöystävälleen (Niina Koponen).

Jurin lumoavaksi mysteeriksi nousee omituinen verkkopeli, johon osallistuvat pelaajat joutuvat suorittamaan erilaisia tehtäviä. Ne muuttuvat sitä sairaammaksi, mitä korkeammalle tasolle pelaaja pelissä etenee.

Elokuvan alussa Jurin nettiystävyys Niki (Julius Lavonen) ilmestyy virtuaalitodellisuudesta päähenkilön elämään. Hän pyytää suojapaikkaa, sillä verkossa käytävä, salainen peli on alkanut käydä vaaralliseksi.

Nopeasti myös Juri sotkeutuu peliin, josta Niki tuntuu tietävän enemmän kuin suostuu kertomaan.

Lavosen yliampuva roolihahmo harhauttaa katsojat kauas uskottavan draaman tuolle puolen. Nikin hahmoon kiteytyy se osa tarinasta, jota pidin varsin epäilyttävänä. Kotwica flirttailee teknotrillerimäisien ainesten kanssa, joka tuntuu mauttomalta ottaen huomioon pohjattoman surullisen aiheen.

Mieleen palautuu Gus Van Santin koulutappajapojista kertonut Elephant (2003), joka välitti terävästi näiden erakoituneiden, henkisesti sairaiden nuorten elämän yksitoikkoiset rutiinit. Siihen verrattuna Rat King vaikuttaa populistiselta ja ontolta.

Lisäksi nuorisoelokuvana Rat King vaikuttaa hieman setämäiseltä. Nuoret eivät pidä sisällään teini-iän hysteriaa ja ailahtelevuutta.

Lauri Porran säveltämä jousimusiikki luo elokuvaan kohtalonomaisen taustavireen. Siitä syntyy tahaton mutta karmea mielikuva, että tekijät haluaisivat mystifioida ahdistuneiden nuorten elämää.

Tuukka Vartiainen