Lisää virtaa Larssoniin
21.12.2011 13:00
The Girl with the Dragon Tattoo (USA 2011)
Ohjaus: David Fincher
Käsikirjoitus: Steven Zaillian
Rooleissa: Daniel Craig, Rooney Mara, Stellan Skarsgård
Kesto: 160 min
K-15Jälleen on aika palata edesmenneen dekkaristi Stieg Larssonin synkkään maailmaan. Larssonin Millenium-trilogia myy edelleen sellaisella vauhdilla, että edes kahden viime vuoden aikana ilmestyneet ruotsalaiselokuvat eivät olleet tarpeeksi. Nyt ruotsalaisen yhteiskunnan mätäpaiseita puhkoo vuorostaan amerikkalainen David Fincher.
Ohjaajana Fincher tunnetaan jäätävän kylmistä trillereistään, joiden maailma ei ole kaukana Stieg Larssonista. Fincherin tähänastisen uran kohokohta lienee Zodiac (2007), joka kuuluu viime vuosikymmenen hienoimpien rikoselokuvien kärkeen.
Kiitos Fincherin, The Girl with the Dragon Tattoo ottaa etäisyyttä ruotsalaiselokuvien tv-sarjamaisen haljuun ulkoasuun. Saavutus on sekin, että elokuva kestää kahden tunnin ja 40 minuutin pituutensa ilman suurempia kupruja tarinan sisäisessä jännitteessä.
Sovitus on melko uskollinen. Vain viimeinen käänne on kokenut isomman mullistuksen. Sankarillista lehtimiestä Mikael Blomkvistia esittää tällä kertaa britti Daniel Craig. Hänet palkataan selvittämään Vangerin mahtisuvun synkkää salaisuutta: 36 vuotta sitten tapahtunutta katoamistapausta.
Blomkvist ei ole mielenkiintoinen hahmo Fincherinkään tulkinnassa.
Ilmeisesti hän on kirjailija Larssonin fantasiamainen alter ego. Tällä horjumattomalla journalistilla ei ole historiaa tai erityistä luonnetta.
Kuvaavasti hänen roolissaan nähdään entinen James Bond.
Mutta ruotsalaiselokuvienkin kiinnostavin hahmo oli tietysti salaperäinen Lisbeth Salander, punkkarin univormuun sonnustautunut tietokoneguru. Noomi Rapace sai omasta tulkinnastaan kiitosta, mutta mielestäni Fincherin valitsema Rooney Mara onnistuu jopa paremmin. Marassa on lapsenomaista herkkyyttä, joka luo häiritsevämmän kontrastin piinatun nuoren naisen muotokuvaan kuin Rapace tuimilla kasvoillaan.
Stieg Larssonin ahdistus on kertakaikkisen totaalista. Hänen Ruotsinsa on vanhoillisen patriarkaalinen maa, jota hallitseva ikääntyneet sadistit. En kuitenkaan voi uskoa, että inhimillinen pahuus kiteytyisi niin selkeästi vain eläkeikäisiin, naisia vihaaviin poroporvareihin. Näinä globaalin kapitalismin aikoina tällainen syntitaakan ulkoistaminen tuntuu halpamaiselta.
Tästä näkökulmasta Lisbeth Salander on kuin raamatullinen hahmo, Larssonin oma musta enkeli. Salander astuu sisään miesten maailmaan tuoden mukanaan armottoman koston niille, jotka ovat raiskanneet hänet ja hänen kotimaansa.
Tuukka Vartiainen
