Ihmisiä jatkosodassa

9.12.2011 0:00
Lauri Tilakanen on elokuvan Antti ja Joonas Saartamo näyttelee kotipuolessa hieman jälkeenjääneenä pidettyä Einoa. Kuvaaja: Jolle Onnismaa

Hiljaisuus (Suomi 2011)
Ohjaus: Sakari Kirjavainen.
Käsikirjoitus: Esko Salervo.
Pääosissa: Joonas Saartamo, Terhi Suorlahti, Lauri Tilkanen, Joanna Haartti, Ilkka Heiskanen, Sinikka Mokkila.
Kesto 1 h 52 min, K-13
SAKARI KIRJAVAISEN kolmas pitkä elokuva Hiljaisuus on tervetullut näkökulma kotimaiseen sotaelokuvaan. Se nostaa esiin suomalaisten ylpeilynaiheen, kaatuneiden evakuoinnin, kertomalla yhteisöllisen tarinan evakuointikeskuksen arkisesta työstä rintamalinjan välittömässä läheisyydessä.

Ruumiiden logistiikan ja pesun ohella elokuva antaa sijan parille muullekin sotafilmeissä yleensä syrjään jätetylle teemalle: vaihtotalous vihollisen kanssa ja syyllisyys henkiinjäämisestä kuoleman keskellä. Taistelujen tuoksinasta on vain pieniä aavistuksia, muuten keskitytään mielen strategiaan.

Hiljaisuus on kaverikuvaus. Vakava Eino ja vilkas Antti ovat tuttuja lapsesta. He höyläävät arkkuja ja lämmittävät ruumiita yhdessä oudon rintamatoverin ja kolmen lotan kanssa. Naisten ja sodan läheisyys panee nuoret sotilaat sekä kilvoittelemaan lemmessä että pelkäämään kuolemaa.

Perinteiset ainekset, joita Kirjavainen kuljettaa perinteisellä sotaelokuvan kaavalla. Pahimman kuolonkankeuden Hiljaisuus välttää lajityypille poikkeuksellisilla aineksilla. Sankaruuden sijaan ohjaaja annostelee kohtauksiin rohkeasti niin kauhuelokuvan kuin veijarikomediankin elementtejä.

Perinteisyys kuristaa silti ratkaisuja. Tarina tuputtaa onnellisen näköistä loppua, joka istuu nähtyyn huonosti. Yllättävämpää olisi ollut lopettaa neuvostosotilaiden kunniantekoon suomalaisvainajille.

Petteri Värtö

Hyvää: Arkisen sotatyön kuvaaminen ja myyttisten sankaritarujen unohtaminen.
Huonoa: Erilainen näkökulma sotaan ei ulotu kerronnallisiin ratkaisuihin saakka.
Erityistä: Pätärin talomuseo ja ylämaalaiset avustajat ovat keskeisessä roolissa.