Sydän tahtoo lentää

Sisko tahtoisin jäädä
(Suomi 2010)
Ohjaus & käsikirjoitus:
Laura Suhonen ja Marja Pyykkö
Pääosissa: Ada Kukkonen, Sara Melleri, Seppo Pääkkönen, Anna-Leena Uotila
Kesto 110 minuuttia
K-13Marja Pyykön esikoiselokuva Sisko tahtoisin jäädä jatkaa kotimaisten naisohjaajien voitonmarssia. Naiset ohjaavat kiinnostavimmat elokuvat Suomessa juuri nyt ja kertovat tärkeimmät tarinat meistä.

Miehet ovat kunnostautuneet dokkareissa, mutta Pyykkö — ja Lenka Hellstedt (Maata meren alla), Zaida Bergroth (Skavabölen pojat) ja Saara Cantell (Kohtaamisia) — nostavat fiktiota tuulen selkään.

Sisko tahtoisin jäädä on perinteinen kasvukertomus. Elokuvan tarinassa on yhtymäkohtia Lukas Moodyssonin Fucking Åmåliin ja sen (l)opetus on sovinnainen, mutta matka komea ja koskettava.

Elokuva kertoo peruskoulun viimeistä luokkaa käyvästä peruskiltistä Emiliasta (Ada Kukkonen). Avioerolapsi tutustuu tuplaaja-Siiriin (Sara Melleri), joka kutsuu hänet elämän pimeälle puolelle.

Haistattelu, kaljoittelu, kiroilu ja pinnaaminen lisääntyvät, mutta yhtä jalkaa kasvaa tietoisuus itsestä, omista mahdollisuuksista ja rajoista. Kasvun peruskauraa kyllä, mutta viitseliäästi pakattuna.

Halu huolehtia pikkusiskosta, halu satuttaa aikuisia, halu olla rauhassa, halu tulla hyväksytyksi. Ristiriitaisten tarpeiden ja tunteiden vuoristorata piirtyy elävästi niin Emilian kuin Siirinkin iholle.

Solar-filmin elokuville on ominaista kiiltävä pinta. Marja Pyykön hyppysissä tuotantoyhtiö sukeltaa syvempiin vesiin. Kaupallisuutta on vain ajoitus: kouluvuoteen tulee leffan tempuista lentävä lähtö.

Emilian muutos kiltistä kauheaksi on ikuinen teema. Pyykkö kuljettaa katsojan puhuttelevasti paitsi murkun myös vanhemman mieleen. Nuorten ohella samastumispintaa on opettajille ja vanhemmille.

Seksuaalinen vihjailu ja väkivallan uhka ovat kasvattajien alati kohtaamia seikkoja. Elokuva näyttää yhden polun näihin ja päästää pahasta toisella. Nuoren epävarmuutta on vaikea kuvata täydemmin.

Milloin on jo iso, milloin vielä liian pieni? Murrosikäisen ikuisuuskysymys on harvoin kotimaisen elokuvan aihe, sillä se kertoo yleensä joko lapsista tai liki täysi-ikäisistä. Onneksi eivät enää kaikki.

Petteri Värtö