Pieni tuumailija, suuri erämaa
15.1.2010 4:00
Havukka-ahon ajattelija (Suomi 2010)
Ohjaus: Kari Väänänen
Rooleissa: Kai Lehtinen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Ilkka Heiskanen, Vesa Vierikko, Konsta Pöyliö
Kesto: 111 min SKARI VÄÄNÄSEN filmatisointi Veikko Huovisen romaanista koki matkalla pahan töyssyn, kun Konsta Pylkkäsen rooliin kiinnitetty Pirkka-Pekka Petelius ilmoitti vetäytyvänsä projektista. Nopealla aikataululla tilalle saatiin Kai Lehtinen, joka on tietysti kelpo näyttelijä. Silti jäin kaipaamaan Peteliuksen kasvoja, ihan laajemman koomisen ulottuvuuden vuoksi - Lehtinen on enemmän tyylipuhdas jokamies.
Harvassa ovat ne mökit tässä valtakunnassa, jossa ei olisi tirskuttu ja myhäilty Huovisen vuonna 1952 julkaistulle ikisuosikille ja sen pääsankari Pylkkäselle. Konsta Pylkkästä on helppo rakastaa, niin kuin lempeäkasvoisia Jumalan hulluja yleensä. Ja onhan suomalaiseen ajatteluun aina liittynyt osaltaan myös tietty epäluottamus modernia kaupunkilaisuutta ja sen tieteellistä kaikkitietävyyttä kohtaan.
Suomalaiselle kaikki tärkeä, perimmäisen todellinen, löytyy sittenkin metsästä, keskeltä hiljaisuutta.
Ja metsämies Pylkkänen elää todella hiljaisuudessa. Hän kiertelee piippu suussa korpimetsissä, makailee mättäillä pilvilauttoja tai tähtikuvioita silmäillen. Pylkkästä kiinnostaa kaikki, mutta paradoksaalisesti, miestä tyydyttävät lopulta vain itse keksityt vastaukset.
Väänänen kuvaa miestä keskellä luontoa. Laajoissa kuvissa joet kuohuvat, jylhät kalliot pönöttävät taivasta vasten, ja kaiken tämän keskellä kulkee Pylkkänen pää täynnä poukkoilevia ajatuksia. En tiedä, onko nykymaailman jatkuva kuvavirta tuhonnut kaiken puhtaan; hetkittäin elokuvan luontokuvat tuovat mieleen lähinnä keskiolutmainokset.
Henkilöhahmoja leimaa tietty yksioikoisuus. Naiset istuvat hiljaa mökkien nurkissa tai puhisevat katkerasti miesten hölmöilylle. Miehet ovat veitikoita, hyväntahtoisia jopa humalassa.
Sivuroolit on miehitetty tutuilla nimillä. Kaupunkilaistutkijoina nähdään Tommi Korpela ja Hannu-Pekka Björkman, joista jälkimmäinen taitaa esiintyä nykyään kaikissa kotimaisissa elokuvissa. Ilkka Heiskanen virnuilee maalaistollo Mooses Pessinä. Aake Kallialan Kuoliaaksinaurattaja ei oikein avaudu valkokankaalla.
Yksi juttu jäi ihmetyttämään. Miksei korpifilosofin pohdinnoissa ei ole mitään sijaa rakkaudella? Pylkkäsen sydän tuntuu kuuluvan vain
kahdelle: omalle äidille ja luontoäidille. Pylkkänen on tosiaan mysteeri, ja sellaiseksi jää.
TUUKKA VARTIAINEN
