Miyazaki meren syvyyksissä
30.10.2009 4:00
Ponyo rantakalliolla (Gake no Ue no Ponyo, Japani 2008).
Ohjaus: Hayao Miyazaki.
Rooleissa (ääninä): Yuria Nara,
Hiroki Doi, Jôji Tokoro.
S, 101minHayao Miyazaki tunnetaan animaatioelokuvista joissa lennetään paljon.
Uusimmassa ohjauksessaan 68-vuotias Totoron, Henkiken kätkemän ja Punaisen sian isä siirtyy kuitenkin toisen elementin, veden, äärelle.
Ponyo rantakalliolla on eräänlainen tulkinta H. C. Andersenin merenneito-tarinasta. Miyazaki ei piittaa niinkään alkuperäisen tarinan yksityiskohdista, vaan sen potentiaalisista runollisista elementeistä, kuten jatkuvasti kasvojaan muuttavasta merestä, jonka kuohuvaa pintaa voi tulkita peilinä niin ihmismielelle kuin koko planeetan kollektiiviselle sielulle.
Jotain Miyazakin mestarillisuudesta kertoo se, että Ponyo rantakalliolla toimisi tällaisenaan loistavasti jopa ilman yhtään vuorosanaa. Kaikki olennainen on luettavissa henkilöhahmojen kasvoista, jatkuvasti muutoksessa olevasta säästä, valoista ja varjoista. Jokainen kohtaus rikastuttaa kokonaisuutta, yllättää ja ihmetyttää.
Tarina muistuttaa tekijänsä tuotannosta eniten Totoroa. Myös Ponyo rantakalliolla on hyvin riisuttu elokuva, ja on tehty selvästi perheen pienimmät mielessä pitäen.
Ja silti Miyazaki ei ole karsinut mitään särmästään. Synkkiäkin hetkiä mahtuu mukaan, mutta tarinan yleisilme on ennen kaikkea lempeä.
Hyvän ja pahan välistä asetelmaa Miyazaki on käsitellyt aina poikkeuksellisella kypsyydellä, siis verrattuna vaikka amerikkalaisiin kollegoihinsa. Tälläkin kertaa tarinan ilkimys, Ponyon isä Fujimoto, on mies jonka motiiveja on helppo myös ymmärtää.
Ihmisten maailmasta Kapteeni Nemon lailla itsensä pois sulkenut Fujimoto, on katkera ihmiskunnalle. Turvassa ihmisen saasteilta ei ole enää edes meren pohjassa.
Mieleenpainuvia kohtauksia riittää. Kun itselleen jalat kasvattanut Ponyo juosta viipottaa päättäväisesti myrskyaaltojen päällä, hymy kohoaa väkisin huulille.
Tai kun illan pimeydessä Sosuke-poika morsettaa merellä seilaavalle isälleen, ei voi olla kuin vakuuttunut, että tässä ollaan jonkun syvästi inhimillisen äärellä.
TUUKKA VARTIAINEN
