Ilotulitus Pixarin tyyliin

9.10.2009 4:00
Pixarin uutuus näyttää komealta. Kuvaaja: Walt Disney Pictures

Up - Kohti korkeuksia (Up, USA 2009)
Ohjaus: Pete Docter
Rooleissa (ääninä): Antti Litja, Ismo Kallio, Aarni Hyökki, Heikki Paasonen
Kesto: 97 min, K-7Amerikkalaisen animaation lippulaiva Pixar otti edellisellä elokuvallaan Wall-E pesäeroa emoyhtiönsä Disneyn metodeihin. Hellyttävä robottielokuva oli ansiokas niin muotonsa kuin tarinansakin puolesta, se jopa kokeili mykkyydellään kaupallisen elokuvan ahtaita rajoja.

Cannesin elokuvajuhlat keväällä avannut Up - Kohti korkeuksia ei valitettavasti ota seuraavaa askelta kohti uusia mahdollisuuksia. Pete Dockerin (muun muassa Monsterit Oy) ohjaama tarina alkaa säkenöivästi, mutta karkaa nopeasti turvallisille vesille. Tekijätiimi tuntuu luottavan aivan liikaa söpöihin eläinhahmoihin ja perinteisiin meuhkauskohtauksiin. Sääli, sillä visuaalisesti Up on houkutteleva kuin värikylläinen karkkirasia.

Hilpeyttä herättää myös se, että elokuvan päähenkilönä on Karl-niminen yrmeä vanha ukko, suomalaisena äänenä Antti Litja. Elokuva alkaa lyhyellä montaasilla, jossa tutkimusmatkailusta unelmoiva Karl kohtaa elämänsä rakkauden, Ellien. Pariskuntaa ei siunata lapsilla, mutta Ellien kuolemaan asti onni kukoistaa. Sitten ilmapallokauppiaana itsensä elättävä Karl jää yksin.

Vanha mies, jonka omakotitalo on uhkaavasti jäämässä suurten rakennustöiden alle, päättää lopulta toteuttaa oman ja Ellien haaveeksi jääneen matkasuunnitelman.

Ajatus taivaalla ilmapallojen varassa kieppuvasta talosta on mahtava. Ja Pixarin resursseilla se näyttää myös huimalta. Kun talo leijuu kirkkaan taivaan läpi myrskypilveen, katsoja ei voi kuin puristaa käsiään penkkiinsä.

Alku saakin odottamaan jonkin suuren julesvernemäisen matkan alkua, mutta valitettavasti matkan päätepiste saavutetaan hetkessä. Jossain Etelä-Amerikan sademetsien keskellä Karl ja tämän nuori apuri Rasmus saavat vastaansa elokuvan arkkikonnan, seonneen tutkimusmatkailija Charlez Muntzin ja tämän häijyn koiralauman. Elokuvalle tämä viiksekäs antagonisti apureineen ei anna paljoakaan.

Muut Etelä-Karjalan ensi-iltaelokuvat, Särkyneet syleilyt ja Year One, arvioidaan viikonvaihdeliite Essissä

TUUKKA VARTIAINEN

Hyvää: Loistokkaat maisemat. Värit. 3D toimii.
Huonoa: Liikaa peruskohkausta.
Erityistä: Alkukuvana nähdään oivallinen lyhytelokuva pilvistä.