Almodóvarin sekava soppa

Penolope Cruz tekee jälleen yhteistyötä Pedro Almodóvarin kanssa. Kuvaaja: El Deseo

Särkyneet syleilyt (Los Abrazos Rotos, Espanja 2009).
Ohjaus: Pedro Almodóvar. Pääosissa: Penélope Cruz, Lluís Homar, Rubén Ochandiano, Lola Dueñas, Ángela Molina, Rossy de Palma, Blanca Portillo.
Kesto: 129 minuuttia. K-11.Pedro Almodóvar, 59, tuntuu seestyvän elokuva elokuvalta. Maestron uusin ohjaus ei sekään ole mikään vavahduttava kokemus. Särkyneet syleilyt pitää sisällään rönsyilevän nipun ihmiskohtaloita, jotka nivoutuvat toisiinsa, luvalla sanoen, tökerösti. Olisikohan palvottu tähtiohjaaja kyhännyt elokuvan käsikirjoituksen hieman liiankin rennolla otteella?

Tarina etenee useilla aikatasoilla. Sokeutunut kirjailija Harry Caine (Lluis Homar) on kokemansa auto-onnettomuuden jälkeen erakoitunut ja haluton möyhentelemään menneitä. Omituisen nuoren miehen (Rubén Ochandiano) ilmestyminen miehen ovelle pakottaa Cainen kuitenkin palauttamaan mieleensä erään tuskallisen elokuvaprojektin sekä siinä näytelleen Lenan (Penélope Cruz).

Toisella aikatasolla, 13 vuotta aiemmin, nuori Lena yrittää lyödä läpi elokuvamaailmassa. Lena saa tukea rakastajaltaan, raihnaiselta miljonääriltä (José Luis Goméz), mutta todellinen intohimo syttyy vasta kun nainen tapaa Harry Cainen.

Almodóvaria tuntuu kiinnostavan, miten ihmiset jäsentävät menneisyyttään.

Hän etsii harmaata aluetta, jossa muistot ja haaveet sekoittuvat toisiinsa, ja löytää sen tietysti taiteesta ja elokuvasta. Sokeutuneelle Cainelle elokuvat ovat kuin aaveita, jotka hän ainoastaan kuulee.

Ihmissuhderulettiaan Almodóvar pyörittää tutulla otteella. Melodraama taipuu kuitenkin loppua kohden vain juonipitoiseksi tirkistelyksi, jossa katsojan mielenkiinto kohdistuu käänteisiin ei hahmoihin.

Se on sääli, sillä elokuvan näyttelijäkaarti on kokolailla laadukas, kuten Almodóvarilla aina.

Laadukkaalta taideteokselta odottaisi aina jonkinlaista jäsenneltyä näkemystä aiheeseensa. Tällä kertaa Almodóvarin show’n motiivit jäävät hivenen hämäriksi. Ellei sitten sekavasti poukkoilevan elokuvan johto-ajatus olekin kätketty sen muotoon: elämä on yksi melkoisen sekava soppa.

TUUKKA VARTIAINEN