Synkkä ruotsalaisdekkari jatkuu

Goottidekkari ratkaisee arvoituksen, jos toisenkin. Kuvaaja: Nordisk Film

Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden, Ruotsi 2009)
Ohjaus: Daniel Alfredson
Rooleissa: Noomi Rapace, Michael Nyqvist, Lena Endre, Georgi Staykov
Kesto: 132 min
K-15Stieg Larsson on viime vuosien suurimpia ilmiöitä dekkarien puolella. Vuonna 2004 kuollut ruotsalaistoimittaja jätti jälkeensä kolme romaania, niin sanotun Millenium-trilogian. Näitä kolmea kirjaa on viime vuosina myyty miljoonia ja miljoonia kappaleita.

En ole Larssonin kirjoja lukenut. Tämän toisenkaan Millenium-filmatisoinin jälkeen en osaa sanoa, miksi Larssonin nihilistinen maailma kiehtoo lukijoita ympäri maailman.

Tyttö joka leikki tulella tehtiin aluksi televisioon, mutta kasvava Larsson-buumi sai tekijät työntämään sen teatterilevitykseen.

Ilmeisesti jotain kirjojen särmästä on jäänyt valkokankaan tavoittamattomiin. Se ei ole yllätys, sillä molempia elokuvia vaivaa tietty tv-sarjamainen jähmeys. Ensimmäisen elokuvan ohjannut Niels Arden Oplev on nyt korvattu Daniel Alfredsonilla, joka edeltäjänsä lailla on kykenemätön luomaan mitään erityistä elokuvallista tyyliä.

Tällä kertaa goottipunk-henkinen hakkeri Lisbeth Salander (Noomi Rapace) ja journalisti Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist) selvittävät Itä-Euroopasta Ruotsiin ulottautuvan prostituutiobisneksen hämäriä taustoja. Palapelimäinen mysteerin lisäksi aikaa saa myös ensimmäisessä elokuvassa melko kasvottomaksi jääneen Lisbethin salaperäinen menneisyys.

Ongelma on siinä, että Larssonin tiiliskivet pursuilevat materiaalia. Ylipitkä elokuva olisi tarvinnutkin hieman trimmausta. Eihän elokuvan tarvitse olla alkuperäinen teos aivan yksi yhteen.

Monen rönsyilevän juonenpätkän sijaan olisi toivonut yhtä hyvin rakennettua tarinaa. Ehkäpä Stieg Larssonin lukijat nauttivat näistä elokuvista enemmän.

Itselleni elokuvan raaka väkivalta ja itsetarkoitukselliselta tuntuva synkkyys eivät avautuneet, vieläkään.

Tuukka Vartiainen