Isän ja äidin tragedian varjossa

Skavabölen pojat saattaa olla vuoden paras kotimainen elokuva. Kuvaaja: Juonifilmi

ELOKUVASkavabölen pojat (Suomi 2009)
Ohjaus: Zaida Bergroth
Rooleissa: Lauri Tilkanen, Iiro Panula, Leea Klemola, Martti Suosalo, Ilmari Järvenpää, Onni Tommila, Elina Knihtilä, Tommi Korpela
Kesto: 126 min
K-13Antti Raivion 90-luvulla kirjoittama näytelmä Skavabölen pojat on nyt kuvattu myös elokuvaksi. Sen ohjauksesta vastaa nuori esikoisohjaaja Zaida Bergroth, joka hallitsee draamalliset nyanssit ja näyttelijöiden ohjaaminen oivallisesti.

Skavabölen pojat on perhetarina, jossa aikuisuuden kynnyksellä olevat veljekset Rupert (lapsena Ilmari Järvenpää, nuorena Lauri Tilkanen) ja Evert (lapsena Onni Tommila, nuorena Iiro Panula) palaavat muistoissaan lapsuuteensa, 70-luvun Espooseen.

Kaikki kietoutuu perheen Pekka-isän (Martti Suosalo) ja Pipa-äidin (Leea Klemola) tragedioihin. Pekka on kova ryyppymies ja aviomiehenä epäluotettavaa sorttia. Samalla kun mies horjuttaa avioliitonsa jäännöksiä, Pipan valtaa pohjaton depressio.

Kahdessa aikatasossa etenevän elokuvan teemaksi nousee sovitus, sopusointuun pääseminen oman menneisyytensä kanssa. Aihe on monisäikeinen, ja Bergrothkin solmii tarinan nauhat lopussa hieman epämääräisesti.

Menneisyyttään mylläävät veljekset eivät avaudu täysin todellisina henkilöhahmoina. Tilkkasen ja Panulan hahmot olisivat tarvinneet hieman vähemmän kaihoisaa ikkunasta tuijottelua ja hieman enemmän dialogia.

Parhaimmillaan Bergroth on lapsuuden kokemusten kuvaajana. Pikkupoikien pelot ja toiveet esitetään inhimillisen vakuuttavasti. Elokuvan paikoin erinomainen dialogi pääsee voimiinsa pienimmissä kohtauksissa, joissa draama syntyy arkisista yksityiskohdista ja lapsien viehättävistä oivalluksista.

Ja sitten pitää ihmetellä vielä elokuvan musiikkia, jonka on säveltänyt kulttiyhtye Einstürzende Neubautenin Alexander Hacke. Nyt veteraanimuusikko on kyllä sortunut aika latteaan pimputteluun.

Tuukka Vartiainen