John Dillingerin kintereillä

14.8.2009 4:00
John Dillinger terrorisoi 1930-luvun Chicagossa. Kuvaaja: Universal Pictures

Public Enemies (Public Enemies, USA 2009)
Ohjaus: Michael Mann
Rooleissa: Johnny Depp, Christian Bale, Marion Cotillard, Stephen Dorff, Giovanni Ribisi, Billy Crudup
Kesto: 141 min
K-15
Elokuvat The Heat (1995), The Insider (1999) ja Collateral (2002) nostivat Michael Mannin amerikkalaisen rikoselokuvan lipunkantajaksi. Tosin kovaa tunkua tällä pallille ei viime vuosina edes ole ollut.

Uusimmassa elokuvassaan Mann ottaa suurennuslasinsa alle 1930-luvun legendaarisen gangsteripomon, John Dilligerin. Tosin Public Enemies ei ole elämäkertaelokuva, vaan keskittyy visusti Dillingerin viimeisiin vuosiin.

Tästä lähtökohdasta Mann ei pyri rakentamaan erityisen moniulotteista psykologista henkilökuvaa, vaan enemmänkin suoraviivaisen elokuvan rikolliselämän raadollisuudesta - tällä kertaa liiankin suoraviivaisen.

Voisi kuvitella, että tällainen projekti vääntyisi esimerkiksi Martin Scorsesen käsissä säkenöiväksi aikalaiskuvaukseksi, jossa musiikki, puvustus ja tarinan miljöönä toimiva Chicago nousisivat merkittävään rooliin. Mann luottaa astetta karumpaan näkemykseen, jossa yksinkertaisesti kuvataan väkivaltaiset miehet toteuttamassa itseään, tietysti väkivallalla.

Johnny Depp esittää John Dillingerin niin uskottavasti kuin näistä aineksista se on vain mahdollista. Paatunut pankkirosvo kuvataan viimeisenä dinosauruksena, jolle pankkiryöstöt olivat elämäntapa. Kun osa vanhoista rosvoista siirtyy rikollisevoluution seuraavalle asteelle, osakehuijauksiin ja harmaan talouden puolelle, Dillinger jatkaa pyssy kourassa pankkiholvien tyhjentämistä.

Toisen näkökulman tarinaan antaa Dillingerin kintereillä oleva FBI:n etsivä Melvin Purvis. Tämä Christian Balen esittämä etsivä edustaa J. Edgar Hooverin organisaation kylmiä byrokraatteja, järjestelmää jossa väkivalta on yhtälailla arkipäivää kuin jahtaamilleen gangstereille.

Public Enemies ei ole Michael Mannin parhaita elokuvia, vaikka se hetkittäin muistuttaa selvästi ohjaajansa taidosta luoda kiihkeitä jännityskohtauksia. Mannin oivallus on siinä, että hänen toimintakohtauksissaan ihmiset esitetään ihmisinä: kun hätääntyneet rikolliset kompuroivat pakoon takaa-ajajiaan pimeässä metsässä, näky on samalla kauhea että koominen.

Tuukka Vartiainen