Kenelle armoa ja miksi?

Kate Winslet on jälleen iskussa. Kuvaaja: THE WEINSTEIN COMPANY

Lukija (The Reader, USA/UK/Saksa 2008)
Ohjaus: Stephen Daldry.
Pääosissa: Kate Winslet, Ralph Fiennes, David Kross.
Kesto: 126 minuuttia. K-15Itselleni Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin tähdittämän elokuvan hätkähdyttävimpiä hetkiä oli kohtaus elokuvan lopulla, jossa ikääntynyt kaksikko kohtaa kasvotusten pitkän erossa olon jälkeen. Winsletin esittämä Hanna kutsuu yhtälailla vanhentunutta ex-rakastajaansa edelleen ”pojuksi”, vasten Fiennesin ikääntyneitä kasvoja. Hannan maailma ei ole muuttunut, se on pysynyt yhtä sulkeutuneena ja erakoituneena kuin kaksikon tavatessa yli 45 vuotta aikaisemmin.

Lukija alkaa kertomuksena teinipojasta ja tätä 15 vuotta vanhemmasta naisesta, joiden välille syntyy seksisuhde. Harmittoman alun jälkeen suhde kietoutuu erikoisella tavalla seuraamaan molempien loppuelämiä.

Tarinan ensisäkeet näytellään vuoden 1958 Berliinissä, jossa raitiovaunun rahastaja Hanna Schmitz (Winslet) pelastaa sairauden kourissa oksentelevan Michaelin (nuorena David Kross, vanhana Fiennes) porttikongistaan. Parin välille syntyy side, jota yhdistävät iltapäiväiset muhinointihetket sekä ne päättävät lukutuokiot, joilla Michael upottaa Hannan romaaniklassikkojen maailmaan.

Suhde katkeaa, mutta sattumalta Michael löytää Hannan vuosia myöhemmin.

Yliopistoon lakia lukemaan lähtenyt Michael pääsee luokkansa kanssa tutustumaan oikeudenkäyntiin, jossa joukkoa keskitysleireillä työskennelleitä saksalaisnaisia syytetään satojen juutalaisten kuolemaan päättyneestä kammottavasta rikoksesta. Hanna on yksi syytetyistä.

Lukija on elokuva sotarikoksista ilman kuvia kaasukammioista ja kalman valkaisemista ruumiista, joilla esimerkiksi Steven Spielberg täytti kankaan elokuvassaan Schindlerin lista (1993). Lukijan ohjanneen Stephen Daldryn (mm. Tunnit) näkemys on kypsempi, josta suurin ansio kuuluu lähdemateriaalille. Lukijan taustalla on Bernhard Schlinkin arvostettu romaani vuodelta 1995.

Hannan oikeudenkäynti muodostuu myös Michaelin kohtalonkysymykseksi, sillä nuorukainen tietää erään tärkeän faktan, joka saattaisi pelastaa tai ainakin lieventää Hannan tuomiota. Mutta tuomariksi ryhtyminen voi olla yhtä raastavaa kuin syytetynpenkillä istuminen.

Schlinkin romaani kääntyy elokuvaksi ehkä hieman liikaa Hannan oikeudenkäyntiä painottaen. Samalla Michael, elokuvan kertoja, jää etäisemmäksi.

Olisi toivonut, että tarina antaisi enemmän aikaa valintojaan jälkikäteen pohtivalle vanhenevalle lakimiehelle. Keskiosan oikeussalijännärimäinen vatvominen tuntuu hieman liian viihteelliseltä ratkaisulta.

TUUKKA VARTIAINEN