Ilkka Kaarnan hypätessä vaihtopenkin takaa toimitusjohtajan pallille syksyllä 1995 elettiin suomalaisessa jääkiekossa murroksen aikaa. Maa oli juuri voittanut ensimmäisen MM-kullan ja jääkiekolla oli ovet auki taivasta myöten.

Oli toki ollut aiemminkin. Monella paikkakunnalla miljoonavelat kipattiin yhteiskunnan piikkiin. SaiPa oli kuitenkin omin voimin kutistanut oman velkataakkansa viidestä kahteen miljoonaan markkaan.

- Vaikka SaiPan tilanne oli parantunut siitä vuodesta 1992, eihän se häävi ollut. SaiPalla oli karkeasti ottaen saman verran velkaa kuin sen liikevaihto oli vuonna 1995. Eihän se taloudellisesti ollut muuta kuin nippanappa päässyt polvilleen niistä synkistä vuosista. Olihan ne ollut kovia vuosia. Sen tiesi valmentajana, kun matkustettiin Pohjanmaallekin juniorijoukkueen bussilla, kun ei ollut varaa ottaa bussia edustusjoukkueelle.

SaiPa oli kuitenkin tehnyt divarissa voitollisia kausia useamman peräkkäin. Myös kevään 1996 sarjanousu oli poikkeuksellinen.

- Sen 1995 kevään jälkeen SaiPalta lähti muutama merkittävä pelaaja pois. Seuraavan vuoden joukkueeseen ei juurikaan rahallisesti panostettu. Se ei ollut kallis nousu, niin kuin monelle on ollut. SaiPa teki hyvän tuloksen siitä kaudesta.

SaiPan organisaatio oli nousun jälkeen todella pieni. Toimitusjohtajalta jäi kesälomat useana vuonna pitämättä. Seuraan saapui kuitenkin jatkuvasti liigan kärkeen lukeutuneita vierastyöläisiä.

- Sitä mukaa kun resurssit kasvoi, oli mahdollisuus hankkia parempia ulkolaisia kuin alkuaikoina. Dale McTavish oli ensimmäinen tämmöinen kovan luokan ulkolainen. Aina siinä hankinnassa on ripaus onnea mukana.

Internet ei tarjonnut vielä siihen aikaan samaan tapaa tietoa pelaajista kuin nykyään. Suhteiden luomisella ja puhelimella pelaajista löytyi tietoa.

- Muistan, kun soitin Sami Heleniukselle. Tilastoista olin katsonut, että Sami oli pelannut samassa joukkueessa McTavishin kanssa yhden kauden. Sillä oli iso merkitys sillä hetkellä, että sai suomalaiselta pelaajalta suoran arvion pelaajasta. Sitten kun Heleniuksen oppi jälkikäteen tuntemaan, siihen sanaan on voinut luottaa.

Tsekin suunnalta Kaarnan haaviin tarttui sellaisia SaiPa-nimiä kuin Vladimir Machulda, Martin Richter ja Lubomir Vaic.

- Osa siitä oli sitä, että Tsekkeihin tuli luotua hyvät suhteet 1990-luvun loppupuolella. Kävin siellä katsomassa pelejä, jollain lailla niillä hyvillä suhteilla oli merkitystä . HPK on tietysti hyvä esimerkki, niillä oli vielä paremmat suhteet ja ne pääsi tavallaan pakan päältä valitsemaan aina. Tsekki-pelaajat ei olleet niin kalliita silloin. Ne oli hinta-laatu -suhteeltaan hyviä. Oli kysymys vain siitä, että ketä sai sieltä. Ei ehkä niitä parhaita päästy koskaan ottamaan, mutta siitä seuraavasta kerroksesta heti.