Peliurallaan Ilkka Kaarna pääsi tutustumaan Norjan aikana myös valmentamiseen. Ehkä siitä syystä, pelaaja-valmentajana ensikannuksensa hankkinut hyökkääjä löysi paikkansa penkin takaa aika nopeasti.

- Heiskasen Lasse soitti PEPOsta sitten tyyliin että, huomenna pitäisi lähteä Lieksaan ja tarvitaan valmentaja. Jostakin syystä se sattui sopivaan aikaan se puhelu tulemaan. Ajattelin näin, että jos noiden PEPOn miesten kanssa pärjää II-divisioonassa, niin sitten voi pärjätä jossain korkeammallakin tasolla. Siinä meni sitten puolitoista vuotta, kun kesken kauden lähdin mukaan.

PEPOsta matka jatkui valmennuskurssien kautta SaiPan B-junioreiden valmentajaksi peliuransa päättäneen Reijo Mansikan kanssa. Juniorikiekkoon Kaarna ei tosin montaa kuukautta ehtinyt tutustua, kun SaiPan taloudellinen ahdinko ajoi seuran rajulle säästökuurille. Joulutauolla 1991 joukkueesta lähti päätoiminen valmentaja Vaclav Sykora ja kaikki palkkaa halunneet pelaajat. Tilalle divarijoukkueen valmentajaksi tuli päivät autoja kaupannut Kaarna.

- Käytännössähän SaiPa myi kaikki pelaajansa pois silloin ja otti sitten tietysti halvimmat mahdolliset valmentajat siihen. Siirryttiin sitten tammikuun alussa Mansikan Reijon kanssa edustuksen valmentajiksi. Siitä ajasta jäi mieleen se, että Paajasen Reijo soitti aina iloisena mulle, että hän oli taas saanut myytyä yhden pelaajan. Niitä puheluja valmentaja ei toivonut, Kaarna nauraa.

- Siinä mielessä ei ollut kovin häävi alku valmennusuralle, kun ei riittänyt edes pelaajat. Otettiin sitten PEPOsta muutama kaveri, jotka oli mulle tuttuja sieltä. Sitä haalittiin ja parsittiin, että saatiin edes täysi miehitys loppukevääksi. Jotenkin siitä keväästä selvittiin. Olihan se nöyryyttävää hävitä pelejä sen aikaisille Kalajoen Junkkareille, taisi olla Centersiä Pietarsaaresta ja Vantaalta joku porukka. Niitten kanssa piti miekkailla, eikä pärjättykään edes joka kerta - saatikka Forssan Palloseuralle.

Kovilla toimilla SaiPan taloudellinen tilanne saatiin hallintaan ja joukkuettakin pystyttiin vahvistamaan. Kaarnan valmennusura oli nousukiidossa. Keväät 1994 ja 1995 päättyivät nousukarsintoihin.

- Karsinnoissa päästiin sitten Ilvestä vastaan, eikä pärjätty Jukka Jalosen valmentamalle Ilvekselle. Sen jälkeen oli selvää, että en jatka SaiPan valmennuksessa. Ilmoitin siitä seuralle jo keväällä. Neuvottelin TUTOn kanssa liigan valmentamisesta ja siitä ei syntynyt mitään. Se kesti ja kesti ja sitten se jäi. Ajattelin lähteä ulkomaille ammattilaiseksi. En ollut kuitenkaan kovin aktiivinen. Syksyllä sitten tuli Paajasen Reijon kanssa juttua, SaiPa haki toimitusjohtajaa. Syksyllä 1995 sitten siirryin SaiPan toimitusjohtajaksi, sillä tiellä tässä nyt ollaan.