Kaarnan palattua Lappeenrantaan, SaiPaa valmensi vielä nuori valmentaja Alpo Suhonen.

- Jonka kanssa kokeneet pelaajat ei aina tullut niin hyvin toimeen, en minä ainakaan. Ehkä sen takia yhden liiga-vuoden jälkeen halusin pois ja harkitsin jopa lopettamista. Ei se Alpon vika ollut, ei nyt vaan oltu samoilla linjoilla. Kyllähän Alpo oli hyvä valmentaja ja vei hommaa ammattimaiseen suuntaan. Silloin alkoi iltapäivätreenit ja seura maksoi työkorvausta niille, jotka tuli. Se oli puolipakollista ja seuralle hyvin kallista, sitä maksettiin sitten myöhemmin.

Lopulta Kaarna päätyi Osloon pelaamaan jääkiekkoa leipänsä eteen.

- Siihen aikaan ei ollut pelaaja-agenttia, eikä oikeastaan kontakteja ja oikeastaan MM-kisapelaajat oli ainoita, joita kysyttiin. Kyllä ulkomaille meneminen oli keskivertopelaajalle aika omatoimista tai sattumien kauppaa. Matti Väisänen oli tuttu mies SaiPan valmentajana ja sanoin hänelle jossain vaiheessa talvella, tietäen, että hänellä on kontakteja. Hän soitti sitten keväällä. Oslo ja Norja tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta, myös taloudellisesti.

- Se vuosi vierähti kolmeksi vuodeksi. Siellä pelasin kyllä varmasti urani parhaan kauden, mittaa sen sitten millä mittarilla tahansa. Viihdyin Oslossa, lapset syntyi siellä, oli ihan mukavaa aikaa.

Ihan täysiä ammattilaisia ei Norjassakaan vielä tuohon aikaan ollut. Palkat tulivat ruskeissa kirjekuorissa ja kaikilla oli ainakin nimellinen työpaikka.

- Olin siellä koulun urheiluopettajan assistenttina. Ensimmäisen talven olin siinä kokonaan, mutta sitten toisena vuonna tunnit tippui ja jäin siitä pois. Yksi siellä mukana olleista pojista, Espen Knutsen, pelasi myöhemmin NHL:ssä ja oli yksi Euroopan parhaista pelaajista parhaimmillaan. Espenin isä oli meidän rahastonhoitaja siihen aikaan. Sitten menin Hennes&Mauritzille, että sain päiviä täytettyä.

Kolme vuotta oli Norjassakin riittävästi ja kolmekymppinen Kaarna palasi työn perässä kotinurkille. Siitä alkoi viimeinen kolmen kauden rutistus pelaajana.

- Pelaaminen oli tarkoitus lopettaa 1986 liigasta putoamiseen. Se oli kolmas kerta, kun putosin. Jossain vaiheessa mulla oli eniten Suomessa karsintasarjan otteluitakin, mutta sitten Lukon miehet meni ohi. Ikää oli sen verran, että olin valmis lopettamaan. SaiPasta kuitenkin hävisi kaikki parhaat pelaajat. Sitten siinä kohtaa SaiPa halusi jonkun kokeneemman jatkavan, ja sai puhuttua minut ja Martinin Tuomon ympäri. Tuomohan tykkäs siitä hommasta ja pelasi vielä neljä vuotta. Minulta pelit loppui loukkaantumiseen kesken kauden.