Teloitetut veivät tutkijat akateemisen sodan partaalle (6.12.2007)

6.12.2007 4:00 | Päivitetty: 28.12.2007 13:02

HANNU OJALA

HELSINKI. Emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esimerkki vaarantaa historiantutkimuksen uskottavuuden. Näin tiukkoja sanakäänteitä kuultiin kesän 1944 tapahtumia käsitelleessä seminaarissa.
– Laskelmat ovat hämmästyttävän epätarkkoja ja loput pelkkää spekulaatiota, tuomitsi teloituksista väitellyt oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt Ylikankaan tutkimuksen, jossa päädytään 250 teloitettuun jatkosodan aikana.

Väittely suomalaisten karkureina teloittamista siirrettiin Huhtiniemen tuloksettomina päättyneiden kaivausten jälkeen ensimmäistä kertaa akateemiselle areenalle, kun Suomen sotatieteen seura järjesti avoimen seminaarin aiheesta.
Sanoja ei säästelty.
Huhtiniemen kaivausten lisäksi laittomat teloitukset nousivat syksyn aikana uudelleen esille Heikki Ylikankaan uusimmassa kirjassa.

Keskustelun avannut Ylikangas ei väistynyt tippaakaan aiemmista väitteistään, että arkistoihin päätyneet kirjaukset omien ampumista sotilaista olivat alaspäin kaunisteltuja. Kuolemantapauksia kirjattiin väärin perustein, ja asiakirjoja siivottiin jälkikäteen, Ylikangas pysyi väitteissään.
Ylikankaan kokonaisarvio päättyi 250 ammuttuun.
– En ole poistanut kotirintamalla tai kiinni otettaessa ammuttuja, koska nämä henkilöt kuuluivat saman sotilaskurin piiriin, Ylikangas perusteli.
Ylikankaan ammuttujen listalla on tarkistuksen jälkeen 89 nimeltä mainittua henkilöä. Loput 160 hän on arvioinut muilla menetelmillä.
Kovaan kritiikkiin vastannut Ylikangas painotti sitä, että historiallinen totuus ei ole vain arkistoon yltäneessä tiedossa.

Ylikankaan esitys ei kelvannut miltään osin Lindstedtille. Kritiikin ydin kohdistui Ylikankaan tapaan käyttää käsitteitä epämääräisesti ja tarkoitushakuisin keinoin. Teloitetuiksi on listattu runsaasti tapauksia, jotka eivät sinne kuulu. Tämäkin lista kattaa vain kolmanneksen päätellystä kokonaismäärästä.
Teloitettujen ryhmään Ylikangas ei Lindstedtin mukaan ole pystynyt tuomaan yhtään uutta nimeä.
– Tutkimuksessa selviää 2–6 uutta kiinniottotilanteessa ammuttua. Siitä hänelle kiitos, sivalteli Jukka Lindstedt akateemisin, muodollisesti kohteliain sanakääntein.
Arvostelu ei jäänyt pelkkiin numeroiden pyörittelyyn. Lindstedtin mielestä Ylikangas on luomassa aiheestaan uutta Huhtiniemeä, jossa spekulaatioita puolustellaan vajavaisilla resursseilla ja haetaan yhteiskuntaa tukemaan tällaista tutkimusta.
– Historiantutkimuksella on oma vastuunsa, että tutkimukseen voidaan luottaa.

Seminaari oli alunperin suunniteltu Huhtiniemen kaivausten tulosten jälkiselvittelyksi, mutta nyt tapaus Huhtiniemi jäi yleisemmän aiheen varjoon.
Huhtiniemen tutkimuksia ja sen tuloksia esitellyt arkeologian professori Mika Lavento ei tuonut lopullista vastausta mysteeristä. Lavennon mukaan tutkittujen kohteiden lisäksi ryhmä sai myös paljon muita vinkkejä mahdollisista ammuttujen hautauspaikoista.
Tutkimuksia ei kuitenkaan tämän hetken käsityksen mukaan olla levittämässä Taipalsaarelle.
Kesällä julkisuuteen tuotu muistitieto joukkohaudasta on Lavennon mukaan niin epämääräinen, että ainakaan sen perusteella ei kaivauksiin voida ryhtyä.