Huhtiniemen tutkimukset loppuvat jollei vainajia löydy (2.10.2007)

2.10.2007 4:00 | Päivitetty: 28.12.2007 13:32

HELI KARTTUNEN

LAPPEENRANTA. Arkeologiset kaivaukset alkoivat Lappeenrannan Huhtiniemessä maanantaina. Professori Mika Lavennon työryhmä aikoo seuraavien kolmen viikon aikana tutkia kahta kohdetta Huhtiniemen leirintäalueella. Jos teloitettuja vainajia ei löydy, pitää Lavento tutkimuksia Huhtiniemen osalta loppuunkäsiteltynä.

HUHTINIEMEN leirintäalueella tutkitaan kahta kohdetta. Helsingin yliopiston arkeologian ja oikeuslääketieteen tutkijat aloittivat kaivaukset lomamajan alapuolella sijaitsevassa rinteessä.
– Olen sitä mieltä, että jos näiltä alueilta ei löydy teloitettuja vainajia, on Huhtiniemi teloitettujen vainajien osalta loppuunkäsitelty, Lavento sanoo.
Kaivauspaikat on määritelty yleisövihjeiden ja maatutkausten perusteella.
– Meidän tehtävämme on selvittää, onko tietyllä alueella teloitettuja vainajia. Jos mitään ei löydy, olemme mielestäni käyneet todennäköisimmät vaihtoehdot läpi Huhtiniemestä.
Kaivaukset keskittyvät pääasiassa Huhtiniemen alueelle, mutta maatutkaustulosten perusteella tutkimuksia jatketaan myös Huhtiniemen ulkopuolella.

KESÄKUUSSA esille nousi joukkohautaepäily Taipalsaarella. Lavento pitää tapausta mutkikkaana, koska mahdollisen joukkohaudan sijaintia on vaikeaa määrittää tarkasti.
– Taipalsaaren asiaa meidän ryhmämme ei pysty selvittämään. Asiaan on paneuduttu jonkin verran, mutta kaivaminen on eri asia kuin asiaan paneutuminen.
Joukkohautaepäily perustuu sotaveteraani Lauri Lindqvistin muistikuviin kuudenkymmenen vuoden takaa.
– Tietooni ei ole tullut Taipalsaaren jälkeen uusia yleisövihjeitä, Lavento kertoo.

PERIAATTEESSA kaikki kaivaukset lähtevät yleisövihjeistä ja ne tarkennetaan geofysikaalisin mittauksin.
Oikean kaivauspaikan määritteleminen yleisövihjeiden perusteella ei ole helppoa. Ajan myötä alueet muuttuvat ja oikean paikan määritteleminen voi heittää kahden–kolmensadan metrin säteellä.
– Ei ole helppoa muistaa tarkasti, kun riittävän pitkä aika kuluu ja alue muuttuu.
Ryhmä pyrkii saamaan alueesta laajan maastotutkakuvan, josta seulotaan poikkeamat.
Opetusministeriö myönsi tämän vuoden kaivauksiin 100 000 euroa tutkimusrahaa. Toistaiseksi budjetti on pitänyt.
– Budjetti on riittävä, mutta jos vainajia alkaa tulla, täytyy miettiä asiaa uudestaan.

KEVÄÄLLÄ työryhmä tutki alueita vesilaitoksen vierestä, Huhtiniemen pururadalta ja Kuutostien etelänpuoleiselta sähkölinjalta tarkoituksenaan selvittää, pitävätkö huhut kesällä 1944 teloitetuista sotakarkureista paikkansa.
Lokakuussa 2006 Huhtiniemen kaivauksissa löytyi 1800-luvulle ajoitettujen vainajien luurankoja.
– Yllättävän harvat ottavat huomioon, että täältähän on löydetty kalmisto. Emme me kaikkia luita ole löytäneet, mitä voi tulla vastaan.
Viitteitä teloitetuista sotilaskarkureista ei ole tähän mennessä löytynyt.
– Olemme mielestäni selvittäneet sen, että niillä luilla ei ollut tekemistä teloituksen kanssa. Ne olivat sotilaiden luita, mutta niissä ei ollut merkkejä teloituksesta.

HUHTINIEMEN kaivaukset sujuvat jo rutiinilla. Luonnon omat prosessit ovat luoneet maaperään poikkeuksia eli anomalioita, jotka näkyvät geofysikaalisissa mittauksissa.
Lukuisat rakentamiseen liittyvät kaivaukset ovat muuttaneet luonnollista maakerrosta. Maatutkakuva ei kerro, millaisesta muutoksesta on kysymys, tai kuinka syvällä muutos on, joten jokainen poikkeama täytyy tarkastaa erikseen.
– Töiden aloittaminen on paljon helpompaa kuin viime vuonna. Paikan maaperä on tullut tutuksi ja maatutkakuvien tulkitseminen on sen myötä helpottunut.