Lappeenrannassa oli runsaasti venäläistä sotaväkeä 1800-luvulla (21.12.2006)

21.12.2007 3:59 | Päivitetty: 27.12.2007 13:45

ILPO LESKINEN

LAPPEENRANTA. Huhtiniemen 1800-luvun vainajat saattavat olla Krimin sodan aikaisia. 1850-luvulla Krimin sodan aikoihin Lappeenrannassa oli erityisen runsaasti venäläistä sotaväkeä. Näin arvioi Etelä-Karjalan museon johtaja Olli Immonen. Hän on tutkinut Lappeenrannan varuskuntahistoriaa.
Krimin sota on Immosen mielestä vain yksi mahdollisuus, sillä koko 1800-luvun ajan kaupungissa riitti venäläistä sotaväkeä. Tätä taustaa vasten Huhtiniemen vainajien ajoittuminen 1800-luvulle ei ole Immoselle mikään yllätys.
– Koska sotaväkeä oli runsaasti, myös haudattavia on riittänyt.
Huhtiniemen löydösten ajoittuminen 1800-luvulle tarjoaa Immosen mukaan kiinnostavia näkökohtia kaupungin historiaan.

HUHTINIEMEN käyttäminen menneinä vuosisatoina hautausmaana on Immosen mukaan täysin mahdollista.
– Kun peilaa Lappeenrannan kaupungin ja varuskunnan historiaa, Huhtiniemen hautojen alkuperälle on useita mahdollisuuksia.
– Huhtiniemi on varsin lyhyen matkan päässä Linnoituksesta ja muista keskeisistä paikoista. Kaivamatta ja tutkimatta asiaa ei kuitenkaan selvitetä, Immonen sanoo.
Huhtiniemeä on Immosen arvion mukaan voitu käyttää hautausmaana 1600-luvulta 1880-luvulle, ennen Viipurin tarkk’ampujapataljoonan reservikomppanian tuloa.

LAPPEENRANNASSA on riittänyt sotaväkeä useina vuosisatoina. 1600-luvulla Lappeenrannassa ei vielä ollut ruotsalaista varuskuntaa, mutta kaupungissa oli ruotsalaista sotaväkeä, joka kokoontui Leirikentälle.
Ruotsalainen varuskuntatoiminta alkoi Immosen mukaan 1720-luvulla, kun ruotsalaiset alkoivat rakentaa Linnoitusta.
Venäläiskausi alkoi 1740-luvulla. Lappeenrannan taistelu käytiin vuonna 1741. Venäläiset linnoittivat Linnoituksen näköisekseen 1790-luvulla.
Rakuunamäen Pallonlahden puoleisessa rannassa toimi Saimaan laivaston yhteydessä meriesikaupunki, jossa oli Saimaan laivaston kasarmit ja iso sairaala.
Saimaan laivasto toimi Kustaan sodan (1788–1790) ja Suomen sodan (1808–09) välisenä aikana. Se lakkautettiin tarpeettomana Suomen sodan jälkeen.

VARUSKUNTIEN ja sotaväen, sekä ruotsalaisten että venäläisten, kuolleisuus oli Immosen mukaan jopa suurempi normaalioloissa kuin sotatoimissa. Hygienia oli huono. Tauteja ja epidemioita oli runsaasti liikkeellä.
– Miehiä on kuollut, ja jonnekin heidät on pitänyt haudata. Meillä ei ole tarkkaa tietoa, minne. Vanhoista hautausmaista ei ole löytynyt karttoja, joten hautausmaita ei Immosen mukaan ole voitu paikantaa.
– Karttoja saattaa olla, mutta niitä ei ole toistaiseksi löydetty.
Lappeenrannan vanhojen hautausmaiden paikantaminen olisi Immosen mukaan järkevää.
Yritys tähän suuntaan on Etelä-Karjala-instituutin tutkimus, jossa instituutti käy Kansallisarkistossa läpi venäläisiä sotilasasiakirjoja ja digitoi aineistoa.
Asiakirjat jäivät Suomeen maan itsenäistyttyä.

ETELÄ-KARJALAN museo on Huhtiniemi-tutkimusten ulkopuolella.
Immonen on seurannut tutkimuksia Lappeenrannan historian ja varuskuntahistorian näkökulmasta.
Hän on saanut Huhtiniemen tutkimuksista jo aiemmin sen käsityksen, että löytynyt joukkohauta on vanhemmalta ajalta kuin vuodelta 1944.
Tutkimusten jatkaminen Huhtiniemessä on Immosen mielestä joka tapauksessa tärkeää.
– Kun perimätietoa on liikkeellä runsaasti, tähänastiset tutkimukset eivät riitä katkaisemaan huhumyllyä. Huhut jäävät edelleen elämään.