Huhtiniemen asiakirjat salaisia (30.11.2006)

30.11.2007 12:31 | Päivitetty: 28.12.2007 12:33

HARRI EKHOLM 

HUHTINIEMEN hautamysteerin yhteydessä on moneen kertaan toisteltu väitettä, jonka mukaan kaikki mahdolliset asiakirjat kesän 1944 kenttäoikeudesta Huhtiniemessä ovat kadonneet tai että niitä ei ole löydetty.

Kukaan ei ole tuonut esiin toista, paljon luontevampaa selitystä. Asiakirjat on yksinkertaisesti julistettu täysin laillisesti salaisiksi ja ne ovat sitä yhä. Siksi ne, jotka näistä asiakirjoista jotakin tietävät, tai joiden hallussa ne ovat, eivät edes voi lain mukaan niistä mitään kertoa syyllistymättä itse rikokseen.

Tämä perustuu vuodesta 1926 aina vuoteen 1984 voimassa olleeseen lakiin oikeudenkäytön julkisuudesta. Tämän vanhan lain mukaan oikeudenkäyntiasiakirjat - päätöstä myöten - saatettiin oikeuden päätöksellä julistaa salaiseksi "ainiaaksi tahi ainoastaan toistaiseksi ".

Lisäksi voimassa oli laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynneistä niissä. Tämän lain 50. pykälän mukaan julkisuus oli toki yleisperiaate, mutta sotatilan vallitessa suljetuin ovin käytävälle oikeudenkäynnille perusteeksi riitti se, että julkisuus voisi haitata sotatoimien menestystä tai sotaväen turvallisuutta.

Näillä ympäripyöreillä perusteilla mikä tahansa kenttäoikeus saattoi sodan aikana käsitellä minkä tahansa asian suljetuin ovin ja julistaa pöytäkirjat salaisiksi "ainiaaksi".

REILU parikymmentä vuotta sitten laki muuttui niin, että oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan määrätä salassa pidettäviksi korkeintaan 40 vuotta. Uuden lain mukaan jokaisesta oikeuden päätöksestä on kuitenkin aina tuomiolauselma ja sovelletut lain kohdat julkiset.

Vanhan lain mukaan saatettiin salaiseksi julistaa myös koko tuomio.

Jos se oli kuolemantuomio, siitä piti kertoa teloittajille ja teloitettavalle, mutta teloituksen jälkeen henkiin jääneet ja tietävät ovat yhä lain mukaan velvolliset pitämään salaisuudet omana tietonaan.

Korkein oikeus on viimeksi päätöksellään 24.10.2006 sitten todennut, että vuonna 1941 Vaasan hovioikeudessa langetetun maanpetosjutun asiakirjojen ja päätöksen "toistaiseksi voimassa ollut salaaminen" päättyi 24. lokakuuta 2006.

Asiakirjojen julkisuus tuli mahdolliseksi, kun jutusta tietävä henkilö osasi tuomitun nimeltä mainiten pyytää, että KKO määräisi salaamisen lakkaavaksi. KKO pyysi asiasta lausunnon ulkoministeriöltä, koska kyseessä oli maamme suhteita ulkovaltoihin käsittelevä oikeusjuttu. Vasta tämän lausunnon ja yli puolen vuoden harkinnan jälkeen Korkein oikeus päätti, että asiakirjat ovat julkiset.

Samoin voisi joku pyytää myös jonkun Huhtiniemessä kesällä 1944 mahdollisesti kuolemaan tuomitun oikeudenkäyntiasiakirjojen salaamisen lopettamista.

Ensin pitäisi tietää nimeltä edes yksi mies, joka on tässä oletetussa sotaoikeudessa kuolemaan tuomittu. Senkin jälkeen KKO pyytäisi tietysti puolustusministeriöltä lausunnon siitä, voidaanko oikeudenkäynnissä salaiseksi julistettujen asiakirjojen salaamisen lopettaa - mikäli ne on salattu toistaiseksi. Toki voi hakea KKO:lta tuomion purkua asiakirjojen salaisuuden osalta.

JOS HUHTINIEMEN oletetusta sotaoikeudesta on olemassa salaisia asiakirjoja, ne tulevat julkisiksi ilman KKO:n erillistä päätöstä vasta aprillipäivänä 2025. Näin on eduskunta päättänyt vuonna 1985.

Menee siis mahdollisesti vielä lähes 20 vuotta, ennen kuin Huhtiniemen mahdollisen kenttäoikeuden mahdollisista salaisista pöytäkirjoista tulee viimeistään laillisesti julkisia.

POIKKEUKSIA on kuitenkin kaksi. Eduskunta päättää, että kesän 1944 Huhtiniemen asiakirjojen salaisuus lakkaa aiemmin. Tähän tarvitaan 101 samaa mieltä olevaa kansanedustajaa. Tai joku hakee Korkeimmalta oikeudelta jonkun yksilöidyn tuomion purkua sitä ennen, ja KKO suostuu purkuhakemukseen. Tähän taas tarvitaan edes yhden teloitetun nimi.

Siihen asti Huhtiniemen pöytäkirjat - jos niitä on olemassa - voivat olla aivan laillisesti salaisia ja olipa niitä hallussa pitävä arkisto mikä hyvänsä, sen on ne myös salassa pidettävä.

Jos mistään ei löydy niitä hallinnollisia asiakirjoja, joilla koko sotaoikeuden perustamisesta määrättiin, se on yhtä luonnollista kuin se, että koko sodanaikaisen radiotiedustelumme arkisto kaikkine asiapapereineen katosi heti sodan päätyttyä Stella Polaris -operaatiossa Ruotsiin - ja ties minne.

Jos siinä asiassa joku on syyllistynyt rikokseen nimeltä arkistoasiakirjan hävittäminen, teko on jo varmasti vanhentunut.

Kirjoittaja on kuopiolainen oikeustoimittaja.