Muistitiedon voima aloitti Huhtiniemen tutkimukset (13.11.2006)

13.11.2007 13:21 | Päivitetty: 28.12.2007 12:46

ILPO LESKINEN

HUHTINIEMEN tutkimusten alkaminen kertoo epävirallisen muistitiedon valtavasta voimasta. Näin arvioi erikoistutkija, dosentti Ulla-Maija Peltonen Suomalaisen kirjallisuuden seurasta (SKS). Peltonen on kulttuurintutkija, joka on perehtynyt muistitiedon ja virallisen historian suhteisiin vuoden 1918 tapahtumien kerronnassa.

PELTONEN PITÄÄ muistitiedon voittona jo yksin sitä, että Huhtiniemen kaivaukset alkoivat; sekä myös sitä, että ihmisten kertomuksia kuunneltiin ja hyödynnettiin kaivauskohteiden valinnassa. ­ Vaikean historian käsittely on tärkeää. Kun se tehdään julkisesti ja ammattitaitoisesti, päästään eteen päin. ­ Yksityisten kokemusten nostaminen julkisuuteen aloittaa terveen arvioinnin, mitä menneisyydessä oikein on tapahtunut.

JOS KIRJOITETTU historia ei tyydytä ihmisten näkemystä ja tulkintaa, muistitieto elää Peltosen mukaan aina hyvin voimakkaana. ­ Muistitietoa siirretään sukupolvelta toiselle, kunnes asiaan tulee selvyys ja saatu selitys tyydyttää kaikkia osapuolia. ­ Mikään ei voi painaa muistitietoa unohduksiin niin kauan kuin asia on epäselvä. Selvittämättömät asiat voivat vähäksi aikaa hiljentyä, mutta ne putkahtavat aina tilaisuuden tullessa uudelleen esiin, Peltonen sanoo.

KYSYMYS muistitiedon luotettavuudesta on Peltosen mukaan herättänyt tutkijoissa paljon keskustelua. Vaatimus muistitiedon faktatietojen pitävyydestä on väistynyt taka-alalle. ­ Muistitieto kertoo enemmän tapahtumien merkityksestä ihmisille kuin itse tapahtumasta, kellonajoista ja vuosiluvuista. Muistitiedossa ei Peltosen mukaan ole olennaista se, muistetaanko kaikki yksityiskohdat oikein. ­ Kyse on aivan toisesta ulottuvuudesta eli siitä, mitä seurauksia ja merkityksiä jollakin tapahtumalla on ja miten niitä selitetään. ­ Muistitiedon arvokkuus on omakohtaisuudessa. Ihmisen tulkinta asioista tuottaa tietoa, jota meillä ei välttämättä ole. Silloin täsmätiedon oikein muistaminen ei ole se pääasia.