Dokumentit ja muistitieto taistelevat Huhtiniemessä (13.11.2006)

13.11.2007 13:24 | Päivitetty: 28.12.2007 12:42

ILPO LESKINEN

LAPPEENRANTA. Huhtiniemessä on muistitiedon ja dokumentoidun tiedon klassinen ristiriita. Näin arvioi perinteentutkimuksen professori Seppo Knuuttila Joensuun yliopistosta. -Muistitieto ja dokumentit on asetettu vastakkain. Huhtiniemessä on kysymys elämästä, kuolemasta, kunniasta ja häpeästä. Siksi erilaisten tietojen järjestystä punnitaan raskaasti.

HUHTINIEMI ON Knuuttilan mukaan herättänyt runsaasti keskustelua kulttuurintutkijoissa, koska muistitiedon, kansantiedon, dokumentoidun tiedon ja historian tulkinnan ristiriita on niin suuri. ­-Faktoja enemmän Huhtiniemessä kiinnostaa erilaisten tietomuotojen yhteentörmäys.

OLI TUTKIMUSTEN lopputulos mikä tahansa, jotkut ovat Knuuttilan mukaan aina tyytymättömiä. ­-Löytyy aina osapuolia, jotka haluavat, että asiat olisivat olleet toisin. ­-Jos Huhtiniemen vainajat ovat 1800-luvun ortodoksivainajia, se on pettymys joillekin. -Jos huhut pitävät paikkansa, maallikolle tulee heti mieleen, että meille on valehdeltu tai meiltä on peitetty jotain. Se on suomalaiselle kauhea paikka, Knuuttila sanoo.

JULKISUUDEN lisääntyminen on Knuuttilan mukaan osin lisännyt myös huhuja. ­-Aletaan muistaa asioita, joita ei ehkä ole kerrottukaan aina. Kun muistia oikein aktivoidaan, ihminen alkaa muistaa vaikka mitä ­Huhtiniemestä on tullut asia, josta jokainen saa olla jotakin mieltä.

BOSNIASTA IRAKIN kautta Huhtiniemeen tullut Helena Ranta on lisännyt Huhtiniemen tutkimusten julkisuutta. ­-Helena Ranta on nostanut koko Huhtiniemi-asian statusta. Hänestä on tullut vähän kuin Indiana Jones. Media kysyy Rannalta toistuvasti asioita, jotka kuuluisivat arkeologin vastattavaksi. Nämä kysymykset hän on Knuuttilan mielestä taitavasti väistänyt.