Myös kirjailijat kaivavat Huhtiniemeä (11.11.2006)

11.11.2007 12:34 | Päivitetty: 28.12.2007 12:36

LIISA KUKKOLA

LAPPEENRANTA. Kirjailijat Kjell Westö, Hannu Salama ja Kaiho Nieminen kirjoittavat tämän syksyn kirjoissaan Huhtiniemen mysteeristä. Viittaukset Huhtiniemeen ovat kaikilla kolmella lyhyitä mutta kuitenkin olemassa.

Kjell Westön romaanissa Missä kerran kuljimme kolme miestä matkustaa Suomen halki jatkosodan loppuessa.

- Tarkoitus on hienovaraisesti tuoda esiin miten karmeassa tilanteessa Suomi on tuona kesänä ollut, Kjell Westö sanoo.

Romaanihenkilö käväisee jatkosodan lopulla "salaisessa tehtävässä Lappeenrannan tienoilla".

Elämän opetuslapsia -romaanissaan Hannu Salama kirjoittaa löytyneestä raharepusta ja kahdesta sotilaskarkurista "Jotka teidän johdollanne ammuttiin Lappeenrannan santaan. Niin kuin ne muutkin joitten lukumäärää ette tiedä itsekään. Jotkut vieläpä sukulaismieheni toimesta.", Salama kirjoittaa.

Kaiho Nieminen puolestaan käyttää Huhtiniemen mahdollisia tapahtumia verrokkina Perilliset-kirjansa päähenkilön tuomiolle. Tämä tuomitaan syyttömänä sotilaskarkuruudesta elinkautiseen ja miettii rangaistustaan kuolemantuomion saaneisiin karkureihin.

KJELL WESTÖ sanoo ettei hänellä Huhtiniemestä kirjoittaessaan ollut sen kummempaa tietolähdettä.

- Olen vain seurannut keskustelua Huhtiniemestä niin tiiviisti kuin olen pystynyt. Legenda oli kyllä minulle tuttu jo ennen kuin se ajankohtaistui tänä vuonna uudelleen. Sellaista jokamiehen perustietoa, Kjell Westö sanoo.

- Heikki Hietamiehen muutaman vuoden takainen romaani Sotatuomari on tuttu. Mutta jo ennen sen lukemista muistan kuulleeni huhuja sotatuomari Tapanaisesta ja hänen mystisistä tokaisuistaan, Westö jatkaa.

Hannu Salama ei myöskään halua rehvastella Huhtiniemi-tiedoillaan.

- Tietoni perustuvat keskusteluihin, mutta sen enempää en kerro, Salama toteaa.

Kaiho Niemisen Perilliset-romaanin yksi keskeisimmistä henkilökuvista on saanut virikkeensä Niemisen entisen opettajan, kansanedustajana ja ministerinäkin tunnetuksi tulleen sosiaalineuvoksen, kanssa käydyistä keskusteluista.

- Olen itsekin kerännyt konepistoolin hylsyjä Huhtiniemessä - tosin ampumaradan luota.

- Huhtiniemestä on havaintoja ja siitä on puhuttu jo paljon ennen kuin 1970-luvun kaivauksissa löytyi luurankoja. Vaimon tuttava on kertonut, kuinka hän oli löytänyt alueelta 50-luvulla pääkallon ja vienyt sen kotiinsa. Mutta palauttanut sittemmin takaisin, Kaiho Nieminen kertoo.

KJELL WESTÖ kertoo käyttäneensä tämän syksyn esitelmissään Huhtiniemen kaivauksia esimerkkinä siitä, miten monimutkainen ja rankka 1900-luvun historia Suomella on.

- Muutaman viikon takaisten löytöjen perusteella joukkohaudoista on kenties osoittautumassa oikeaksi vaihtoehdoksi sellainen, jota kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi.

- Kyllä mysteeri jatkuu ja huhu jää kiertämään, vaikka haudatut osoittautuisivatkin 1800-luvun lopun venäläisiksi. Ovathan kaivauksiin osallistuneetkin todenneet, että mielenkiintoisia kaivauksen kohteita olisi alueella lisää, Kjell Westö sanoo.

Kaiho Niemisen mielestä nyt on kaivettu vain pieneltä alalta. Uusia kaivauksia hänen mielestään pitäisi tehdä muistitiedon osoittamilta alueilta.

- En usko laisinkaan että vuosikymmeniä sitkeästi eläneet tarinat loppuisivat näihin löydöksiin. Ei se muuta tilannetta mitenkään, Kaiho Nieminen sanoo.

HANNU SALAMA vaatii että Suomi tekisi selkoa omasta historiastaan kuten sivistysvaltiona itseään pitävän hänen mielestään tulisi.

- Olemme olleet kovaan ääneen vaatimassa muun muassa Saksalta ja sittemmin DDR:ltä ja Neuvostoliitolta että nämä tekisivät tilinsä selviksi historiansa kanssa, Salama sanoo ja on sitä mieltä että kaivauksia on jatkettava.

Polttoaine sitkeisiin huhuihin löytyy Kaiho Niemisen mielestä totuudenhalusta. Ihmisten mielestä Huhtiniemessä on jotain mikä halutaan ehdoin tahdoin salata.

- Miten on mahdollista että kukaan ei ole kysellyt viemärikaivauksissa löytyneiden luurankojen perään eivätkä viranomaisetkaan tiedä niistä mitään. Minusta tuntuu lisäksi käsittämättömältä että niin monet ihmiset, jotka ovat nähneet tai kuullet jotain olisivat kaikki systemaattisesti valehdelleet. Miksi he olisivat tehneet niin, Kaiho Nieminen kysyy.

- Ihmisten totuudenhalu ei lopu näihin löydöksiin. Kansakunta haluaa selvyyttä historian tapahtumiinsa. Suomalaiset ovat esittäytyneet historiassaan varsin puhdasrintaisina, vaikka tiedämmehän me että kriisitilanteissa voi tapahtua mitä tahansa, Nieminen jatkaa.

Kjell Westön mielestä kaupunkilegendoja ei voi sinällään käyttää historiantutkimuksessa eikä hän romaanikirjailijanakaan omi huolimattomasti mitä tahansa hurjaa legendaa.

- Mutta kuulun kyllä siihen joukkoon, jonka mielestä sitkeän, vuosikymmenien ajan elävän huhun takana on yleensä jotakin todellista. Tietysti on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että sitkeäkin legenda voi olla lähtenyt liikkeelle aivan tyhjästä siis jonkun mielikuvituksesta, mutta harvemmin näin on, Westö sanoo.