Venäläisvankeja, sanoo sodanajan lappeenrantalainen (20.10.2006)

4.6.2007 13:00 | Päivitetty: 27.12.2007 14:07

RIINA HOLTARI

KOTKA. Huhtiniemen joukkohaudalle ei vielä ole saatu virallista selitystä. Kotkalaisella Maija Siipolla on kuitenkin vankka näkemys siitä, ketä Lappeenrannan Huhtiniemeen haudatut henkilöt ovat. Siipo on syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1921 ja asui kaupungissa myös sodan aikana. Kevään ja kesän 1944 tapahtumat ovat painuneet mieleen. ­ Työskentelin Lappeenrannassa apteekissa. Eräänä päivänä seisoimme kolmen työkaverin kanssa apteekin isossa ikkunassa katsomassa, kun rajan suunnasta tuli pitkä letka venäläisiä sotavankeja. Joukon etummaisena kulki upseeri. ­ Juttelimme työkavereiden kanssa jostain ihan muusta asiasta. Juuri kun nauroimme keskenämme, se upseeri katsoi apteekin suuntaan. Minua jäi loppuiäksi vaivaamaan ajatus siitä, että hän varmaankin luuli meidän nauravan heille, kertoo Siipo.

LAPPEENRANNASSA oli Siipon mukaan varsin vähän asukkaita, eikä kaupunkilaisten tapana ollut erityisesti juoruilla tai pyörittää huhumyllyä. Linnoituksessa vankina olleiden venäläisten kohtalosta kuitenkin puhuttiin. ­ Sanottiin, että he joutuvat kuorimaan perunoita Suomen armeijalle ja saavat itse vain perunankuoria syödäkseen. Samoin sanottiin, että heitä viedään Huhtiniemeen haudattavaksi. ­ Sitä en tiedä, teloitettiinko heitä vai kuolivatko he nälkään. Huhtiniemi valittiin hautapaikaksi, koska siellä oli sopiva maaperä ja maasto muutenkin. Kansa puhui siitä asiasta ihan selvänä totuutena. Ajateltiin, että sota on sotaa.

SODAN jälkeen Siipo muutti Lappeenrannasta Helsinkiin opiskelemaan ja päätyi Kalajoen kautta Kotkaan. Sodanaikaisista asioista hän ei juuri ole puhunut, kunnes nyt Huhtiniemestä kertovat uutiset nostivat muistot pintaan. ­ Se katse, jonka se upseeri minuun heitti on kai ollut sen verran arka paikka. Maija Siipon mielestä on hyvä, että Huhtiniemen tapaus nyt tutkitaan ja asiat tuodaan julki. ­ Vuoden 1944 satoa ne vainajat siellä ovat ja niitä löytyy vielä paljon lisää, sanoo Siipo.