Esiinkaivetut luurangot herättivät toivon totuudesta Leena Sutinen toivoo (19.10.2006)

4.6.2007 12:33 | Päivitetty: 27.12.2007 14:11

JUUSO ALA-KYYNY

LAPPEENRANTA. Huhtiniemen kaivaukset ja tämänviikkoinen joukkohautalöytö ovat herättäneet lappeenrantalaisessa Leena Sutisessa, 74, jälleen toivon, että vaari löytyisi. ­ Äidin isä Pekka Parviainen oli punavanki. Äiti kertoi aikoinaan, kun me lapset sitä kysyimme, että isoisä on teloitettu linnoituksessa, mutta hautapaikka ei ole tiedossa, Sutinen kertoo. ­ Mitään muuta emme tiedä. Äitikään ei halunnut tai uskaltanut puhua asiasta enempää, Sutinen sanoo.

JOS HUHTINIEMESTÄ esiin kaivettavat luut ja Pekka Parviainen jotenkin liittyvät yhteen, yhdistävänä tekijänä on kansalaissota. Kansalaissodan vuosina 1918­19 Lappeenrannan puhdistuksissa kuoli arviolta 430­570 henkeä. Linnoituksessa teloitetut punavangit haudattiin ensin linnoituksen alueelle, mutta siirrettiin myöhemmin ympäristön metsiin. ­ Tarkoitus oli, että kaikki siirrettäisiin. Mutta kuinka huolellisesti ruumiit kaivettiin ylös, sitä en osaa sanoa, intendentti Jukka Luoto Etelä-Karjalan museosta sanoo. Huhtiniemi oli Luodon mukaan yksi vaihtoehto ruumiiden loppusijoituspaikaksi. ­ Oma veikkaukseni on, että punavankeja on siellä, Luoto sanoo.

HUHTINIEMEN luut saattavat olla peräisin myös jatkosodan perääntymisvaiheen ajalta 1944. Tällöin ne voisivat kuulua teloitetuille rintamakarkureille. Julkisuudessa onkin taitettu peistä siitä, pitäisikö Huhtiniemen luut jättää sittenkin rauhaan. Leena Sutinen ei näe tarvetta salailuun. ­ Minä ainakin haluaisin tietää totuuden. Olisin kiitollinen, jos saisin tietää, onko siellä (Huhtiniemessä) niitä punikkeja, Sutinen sanoo. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin Pekka Parviaisen kohtalo. ­ Olisi niin ihanaa, jos saisi tietää, missä isoisä on. Haluaisin hänetkin Lepoharjun hautausmaalle, jonne jo molemmat vanhemmat, mies ja kaikki läheiset on haudattu, Sutinen sanoo.