"Huhtiniemen kesän 1944 surmat ovat hyvin epätodennäköisiä" (25.9.2006)

4.6.2007 12:09 | Päivitetty: 27.12.2007 14:28

JYRI HÄNNINEN

HELSINKI. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt pitää epätodennäköisenä, että Huhtiniemessä olisi surmattu sotilaskarkureita kesällä 1944. Hänen mukaansa väitteille ei ole löydetty mitään vahvistuksia aikalaisdokumenteista. ­ Olen lukenut laajasti ajanjakson arkistomateriaalia, kuten sotilaskarkuruudesta kuolemaan tuomittujen kuulustelu- ja oikeudenpöytäkirjoja sekö eri esikuntien asiakirjoja. Missään niissä ei ole viitteitä, että Lappeenrannassa olisi toiminut salainen kenttäoikeus. Lappeenrannassa sitkeästi eläneiden huhujen mukaan Huhtiniemessä on jatkosodan aikana teloitettujen sotilaskarkureiden joukkohauta. Lindstedt kiinnostui Huhtiniemen tapauksesta tehdessään väitöskirjaansa 1990-luvulla. Väitöskirja käsitteli kuolemanrangaistuksia Suomessa toisen maailmansodan aikana. ­ Huhtiniemen tapaus nousi silloin taas lehtien palstoille ja koska se sivusi omaa tutkimusaihettani, aloin kiinnittää huomiota asiaan. Lindstedtin kiinnostus Huhtiniemen mysteeriä kohtaan on puhtaasti henkilökohtaista. Työssään apulaisoikeusasiamiehenä hän ei joudu ottamaan kantaa tapahtumiin.

LINDSTEDTIN MUKAAN yksi joukkosurmateorian heikko kohta on laittoman kenttäoikeuden motiivi: miksi se olisi pitänyt perustaa, kun kuolemantuomio oli mahdollista langettaa laillisinkin keinoin? ­ Kuolemantuomion yksi motiivi oli sen peloitevaikutus. Syyllisten nimet kerrottiin yleensä avoimesti ja mahdollisemman monelle, jotta teloituksilla olisi sotilaskarkuruutta vähentävä vaikutus. Salaisissa teloituksissa tämä ei tietenkään toteutuisi. Lappeenrantaan kerättiin "sumppuun" sotilaskarkureita jatkosodan aikana. Lindstedtin mukaan kaupungissa karkureita ei kohdeltu kuitenkaan erityisen kovalla kädellä. ­ Kuulustelupöytäkirjoista ilmeni, että monet kiinni otetuista karkasivat uudelleen Lappeenrannasta. Kuri ei näyttänyt olleen erityisen kovaa.

AINOA KYSYMYKSIÄ herättävä ajankohta on juhannuksen ja heinäkuun alun välinen jakso vuonna 1944. Kuolemanrangaistusta koskevaa lakia tiukennettiin heinäkuun 5. päivä, kun sodanjohto oli ilmaissut toiveensa käyttää kovempia keinoja sotilaskarkureita vastaan. ­ Voi tietysti epäillä, olisiko kenttäoikeus voinut toteuttaa tiukempaa linjaa jo ennen lain voimaantuloa. Sotilasjohto ei ollut missään vaiheessa erityisen halukas tekemään laajamittaisia karkureiden teloituksia, Lindstedt toteaa.

HUHTINIEMEN MYSTEERI on näillä näkymin selviämässä lokakuussa. Paikalla alkavat Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen ja oikeuslääketieteen laitoksen suorittamat kaivaukset. Johtopäätöksistään huolimatta Lindstedt sanoo jättäneensä pienen varauksen: ehkä Lappeenrannassa käytiin salaista kenttäoikeutta sittenkin... ­ On hyvä, että asia ratkeaa lopultakin. Jos paljastuisi, että Huhtiniemessä on kesän 1944 aikainen joukkohauta, olisi se aika paukku. Se muuttaisi kuvaa koko sodanaikaisen tuomioistuinten toiminnasta, jota on pidetty tähän asti varsin lainmukaisena. Lindstedt ei ihmettele, että Huhtiniemi on pysynyt niin kauan kestopuheenaiheena. Asian ympärillä on tapahtunut vuosien saatossa niin paljon erilaisia asioita. ­ Kyseessähän on mieliä kiihottava tarina. Kun siihen liittää vielä kadonneet pääkallot, palaneet talot, huhut tukituista suista ja kaiken muun, ei ole ihme että ihmiset ovat siitä kiinnostuneita. Moni varmasti kysyykin, onko kaikki tapahtumat vain sattumaa, Lindstedt sanoo hymyillen.

Jukka Lindstedt
- Eduskunnan apulaisoikeusasiamies vuodesta 2005.
- Ratkaisee mm. poliisia, syyttäjälaitosta, puolustusvoimia, ulkomaalaisasioita ja kielilainsäädäntöä koskevat asiat.
- Oikeustieteen tohtori 1999.
- Väitteli kuolemanrangaistuksista Suomessa toisen maailmansodan aikana.
- Työskennellyt mm. oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, Kansallisarkiston tutkimusjohtajana ja tutkijana oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.
- Kiinnostunut etenkin syrjinnän vastaisesta työstä sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta.