Koulutytöt löysivät pääkallon Huhtiniemestä (2.1.2006)

2.1.2007 23:18 | Päivitetty: 27.12.2007 21:57

ANTTI MUNNUKKA

LAPPEENRANTA. Huhtiniemestä löytyi 1970-luvun alussa ihmisen luita, olivat ne miltä ajalta tahansa. Sen tietää myös pääkaupunkiseudulla nykyään asuva Mervi Karhu.
Hän ystävättärineen löysi tuolloin koulumatkallaan pääkallon, toi jopa sen kotiinsa, puhdisti ja ajatteli pitää koristeena.
– Nyt kyllä viette sen sinne takaisin, oli kallon löytäjille sanonut Mervin äiti.
Tytöt tottelivat ja puhtaaksi harjattu pääkallo palautettiin löytöpaikalleen, jossa se ehkä on vieläkin.

JOULULOMALLAAN 2005 Mervi Karhu palasi Huhtiniemeen katsomaan, miltä siellä nyt näyttää, muistaisiko mistä kohtaa pääkallo löytyi.
Helsingin Sanomissa oli ollut juttu, missä puhuttiin mahdollisesta kaatopaikkajätteestä.
– Se kyllä mitään jätettä ollut, Karhu sanoo.
Pääkallon löytöpaikka ei kuitenkaan oikein palaa mieleen, maisemat ovat 35 vuodessa muuttuneet, on tullut Rotelli, uusia teitä.
Mervi ja hänen ystävättärensä Tuija kävivät Kimpisen tyttölyseota, Tipulaksi silloin sanottua koulua. He asuivat uusissa, juuri valmistuneissa kerrostaloissa.
– Meillä oli sellainen oikopolku, jota myöten kouluun mentiin ja tultiin. Se kulki esikuntarakennuksen vierestä, ohi leirintäalueen ja sitten ampumaradan aidan vierestä viistosti ylös Väinönkadulle, missä minun kotini oli, Väinönkatu 3:ssa, kertoo Karhu.

YHTENÄ syyspäivänä, Mervi Karhun muistaman mukaan 1970 tai 1971, tytöt tulivat koulusta, kun polun vierestä löytyi se pääkallo.
– Kallo oli jonkinlaisessa kaivannossa, muitakin luita siinä oli, mutta me otettiin se kallo vaan ja vietiin meille kotiin ja puhdistettiin. Mie muistan, että se oli ihan sellanen vaalea, ei mitenkään huonokuntoisen näköinen. Kaikki hampaat oli suussa ja leukaluut liikkuivat, kertoo Karhu.
Hän muistelee, että pääkallon löytyminen ei ollut mitenkään järkyttävä
– Ei se siinä iässä tuntunut miltään merkilliseltä asialta. Äiti sitten kun tuli kotiin, käski heti viemään sen takaisin. Ja niin me sitten kiikutettiin se muistaakseni siihen samaan paikkaa, mistä löydettiin, kertoo Karhu.

TARKKAA pääkallon löytöpaikkaa Mervi Karhu ei jouluna 2005 enää saa mieleensä, muistaa kuitenkin äidin sanonen, että "läheltähän te sen löysitte".
Karhu arvelee kallon löytyneen rinteestä, aika läheltä ampumaradan silloista aitaa. Jonkinlainen kaivanto siinä oli.

Suurin piirtein samoihin aikoihin oli Huhtiniemessä viemärityömaalla töissä Jukka Karlsson.
Hän kertoi viime talvena Etelä-Saimaalle, että oli paikalla, kun viemärikaivannosta 1971 löytyi toistakymmentä luurankoa.
– Sen jälkeen monet ihmiset ovat ottaneet yhteyttä, kertoneet omista löydöistään. Sellainenkin juttu on kerrottu totena, että jotkut pojat olisivat tehneet pääkallosta polkupyörään lyhdyn, valo olisi tullut silmäkuopista, Karlsson kertoo.
Hänen mukaansa 1970-luvun alussa viemäritöitä tehtiin myös niillä main, missä Karhu arveli kallon löytäneensä.

ENNEN JOULUA Huhtiniemestä esiin kaivettuja ihmisen luita tutkitaan parhaillaan Helsingissä.
Aikanaan selvinnee, miltä ajalta luut ovat.
Lappeenrannassa on 60 vuoden ajan kiertänyt huhuja siitä, että Huhtiniemessä olisi kesällä 1944 teloitettu rintamakarkureita. Minkäänlaista dokumenttia asiasta ei ole.