Linnoituksen leiri ehkä synnytti huhut Huhtiniemen teloituksista (7.8.2005)

1.6.2007 1:09 | Päivitetty: 27.12.2007 13:24

UUSI  TUTKIMUS ei löydä todisteita väitteille Lappeenrannan Huhtiniemen teloituksista kesällä 1944.
Tuhansista karkureista, salaisesta kenttäoikeudesta, paperien hävittämisestä ja salailusta huhutaan, mutta totuus ei välttämättä ole tällainen.
Arkistot kertovat, että kesällä 1944 pantiin toimeen paljonkin teloituksia, mutta ei Lappeenrannassa vaan lähikunnissa.
Lappeenrannan huhujen lähteenä saattaa olla Linnoituksessa sijainnut sotavankileiri. Siitä on säilynyt runsaasti julkisia asiakirjoja. Niitä on tutkinut Kansallisarkiston erikoistutkija, filosofian tohtori Juha Pohjonen.
Pohjonen kirjoittaa Lappeenrannan tapahtumista Sunnuntai-sivuilla.
Todisteita väitetyistä Lappeenrannan teloituksista Pohjonen ei ole löytänyt.
Sen sijaan hän arvelee, että salamyhkäinen sekä sisä- ja ulkopoliittisesti arkaluontoinen sotavankileiri olisi hyvinkin saattanut synnyttää huhut – ainakin kiihottaa monen mielikuvitusta. Tapahtuihan lähes Lappeenrannan keskustassa, Linnoituksessa, salaisia asioita. Ne tarjosivat huhuille oivan kasvualustan, Pohjonen kirjoittaa.

LINNOITUKSEN SOTAVANKILEIRI perustettiin syksyllä 1944. Se korvasi sotavuosien leiriverkoston. Sinne koottiin eri puolilta maata sotavankeja, jotka välirauhansopimuksen mukaan oli määrä luovuttaa Neuvostoliittoon.
  Kokoamiskeskukseen tuotiin kaikki neuvosto- ja liittolaissotavangit sekä kaikki Neuvostoliiton kansalaiset jotka oli tuotu Suomeen väkisin. Mukana oli myös niin sanottuja heimosotureita.

Kokoamiskeskus päätettiin perustaa nimenomaan Linnoituksessa sijainneeseen Lappeenrannan entiseen keskusvankilaan. Syitä oli useita: sitä oli helppo vartioida, tilaa oli riittävästi ja rautatieyhteydet olivat hyvät.
Leiri oli epätoivon paikka. Useille luovuttaminen Neuvostoliittoon merkitsi ankeaa kohtaloa, jopa kuolemantuomiota, minkä vangit hyvin tiesivät. Pako- ja itsemurhayritykset olivatkin paitsi tavanomaisia, myös rajuja.
Ensimmäinen vankijuna Neuvostoliittoon lähti joulukuun alussa 1944. Viimeiset vangit luovutettiin heinäkuussa 1946.

VUODEN 1945 keväästä lähtien vankijunat lastattiin keskellä yötä. Vankilassa oli myös kapina ja useita pakoyrityksiä. Vankeja tuotiin autoilla eri puolilta maata, vankeja kuljetettiin sairaaloihin ja kiinnijääneitä tuotiin takaisin raudoissa.
Pohjosen mukaan kaikki tämä saattoi hyvinkin ruokkia monenlaisia huhuja.
Kaikkiaan Linnoituksesta Neuvostoliittoon lähti noin 550 ihmistä. Heistä naisia oli kaksi.
Asiakirjojen mukaan leirillä ei teloitettu ketään, eikä vankilassa sattuneista kuolemistakaan ole merkintöjä.