Huhtiniemen kaivajilta vaaditaan yhteistyötä (13.5.2005)

1.6.2007 1:08 | Päivitetty: 27.12.2007 13:24

HANNU OJALA

LAPPEENRANTA. Harrastelija-arkeologien kilpajuoksu kaivauksiin Huhtiniemen alueelle on puhallettu poikki. Lappeenrannan kaupunginlakimies Eero Immonen linjaa maanomistajan tahdon siten, että luvanhakijoiden edellytetään tekevän alueella yhteistyötä kaivauksissa. Niiden valvonta pysyy kaupungin museotoimella. Immosen mukaan kaupungilla ei ole mitään periaatteellista estettä myöntää kaivauslupaa toimittaja Juha Portaankorvalle eikä Lauri Törnin muistokillan edustajille. Huhtiniemen leirintäalueen toiminnan kannalta kaivauksiin ei ole syytä ryhtyä ennen syksyä. Asia on edelleen valmisteltavana eikä kiirettä lupapäätökseen ole.

MUSEOVIRASTON rakennushistorian osaston intendentti Marianna Niukkanen jättää viraston kaivausten aloittamiseen liittyvissä kysymyksissä tarkkailijan rooliin. Huhtiniemi ei ole Museoviraston listalla luokiteltu kohde, joten kaivaukset alueella voidaan hänen mielestään aloittaa aivan vapaasti. Viraston kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että työssä hyödynnettäisiin arkeologista osaamista. Näin vältettäisiin sellainen vaara, että kaivauksilla enempi sotketaan kuin selvitetään alueen historiaa. Kaivaukset Huhtiniemessä voivat edetä vapaasti ensimmäiseen mahdolliseen luulöytöön saakka. Sen jälkeen työ joudutaan käytännössä keskeyttämään. Muinaismuistolaki velvoittaa Niukkasen mukaan selvittämään löydöksen laadun. Vasta asiantuntija-arvion perusteella voidaan ratkaista, kuuluuko löydös muinaismuistolain piiriin vai onko nuorempi. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset hautapaikat eivät vielä kuulu museoviraston varsinaiseen toimialaan. Se kuitenkaan varmistua siitä, että kyseessä ei ole 1800-luvulle ajoittuva löydös.

POLIISI selvittää Suomessa erittäin harvoin luulöydösten perusteella kadonneiden henkilöiden kohtaloita. Ylikomisario Tero Haapala arvioi, että tapauksia on korkeintaan muutama vuodessa. Kun luita löydetään, niin niiden ikä määritellään Helsingin oikeuslääketieteellisessä laitoksessa. Määrityksen jälkeen paikallinen poliisi käy läpi siihen aikaan kadonneeksi ilmoitettujen ihmisten listaa pyrkii löytämään henkilöllisyyden jäännöksille. Jos todennäköiselle henkilölle on löydettävissä biologisia jälkeläisiä, niin luurangosta voidaan ottaa dna-näyte. Yksittäisistä luista näytettä ei yleensä oteta, Haapala sanoo.

POLIISIN kiinnostus luiden kohtalon selvittämiseen on käytännöllinen. Poliisia kiinnostavat sellaiset rikostapaukset, jotka eivät ole vanhentuneita. Henkirikoksista vain murha ei vanhene koskaan. Murhankaan tutkiminen ei ole järkevää, jos tekijä ei todennäköisesti ole elossa.