Huhtiniemen huhu tutkitaan (23.1.2005)

1.6.2007 1:00 | Päivitetty: 27.12.2007 13:33

ANTTI MUNNUKKA

TULEVANA keväänä Lappeenrannan Huhtiniemen rinteiltä paljastuu jotain. Siellä kaivetaan. Tarkoituksena on saada selvyys siitä, mitä Huhtiniemessä kesällä 1944 tapahtui, teloitettiinko siellä rintamakarkureita vai ei. Tähän asti on Huhtiniemen tapahtumista keskusteltu mielipiteitten sekä näkö-, kuulo- ja huhuhavaintojen tasolla. Akateemikko Paavo Haavikon sanoin: ­ Ketään ei teloitettu, koska paperit ovat hävinneet. Mutta myös miehet. Tai salaisen kenttätuomioistuimen sotatuomariksi väitetyn Toivo Tapanaisen sanoin: ­ Ne jotka puhuvat ja kirjoittavat, eivät tiedä. Ne jotka tietävät, eivät tee kumpaakaan. Puhuttu ja kirjoitettu on, paljonkin.

KAOOTTINEN tilanne kesäkuussa 1944 Kannaksen läpimurron ja Viipurin valtauksen jälkeen johti siihen, että jopa 24 000 sotilasta syystä tai toisesta harhautui joukko-osastoistaan. Eräiden laskelmien mukaan heistä jopa 10 000 tuli Lappeenrantaan saakka, osa kauemmaksikin. Puhuttiin Saimaan divisioonasta. Osa eksyneistä löysi joukko-osastonsa itse, osan palauttivat sotapoliisit, osan sanottiin jääneen sotapoliisien katiskaan lopullisesti. Tapanaisen tuomittaviksi, kun eivät halunneet palata rintamalle. Faktaa ja fiktiota kesän 1944 tapahtumista Lappeenrannassa on viimeksi kirjoittanut Heikki Hietamies lokakuussa ilmestyneessä kirjassaan Sotatuomari.

LUVAN Huhtiniemen kaivauksiin on hakenut TV2:n Silminnäkijä-ohjelma. Sen tuottama dokumentti Huhu joukkohaudoista nähtiin uusintana televisiossa viime torstai-iltana. ­ Annoimme suullisesti luvan kaivamiseen jo syksyllä. Ehtona oli, että asiasta pitää sopia leirintäalueen vuokraajan kanssa ja kaivausten jäljet peittää, kertoo Lappeenrannan kaupungingeodeetti Jussi Salo. ­ Kyllä meillä on suunnitelmissa jatkaa tutkimuksia Huhtiniemestä keväällä, kun maa sulaa, lupaa ohjelman toimittaja Juha Portaankorva.

ENSI KERRAN julkisuudessa Huhtiniemen mahdollisista joukkohaudoista kertoi Etelä-Saimaa 29.10.1971. Huhtiniemen viemärityömaalta oli löytynyt luurankoja. Lehti kertoi, että rikospoliisi silloin oli siirtänyt ne hautausmaan multiin. Todisteita ei siirroista ole. Sittemmin kaupunkilehti Lappeenrantalainen kertoi, että vielä 1972 Tapanaisen talon ullakolla olisi ollut tarkat pöytäkirjat jopa 600 teloitetusta. Salaiset kenttätuomioistuimet ja teloitukset on kahdessakin yliopistollisessa väitöskirjassa kiistetty. Viimeksi näin totesi vuonna 1999 tarkastetussa väitöskirjassaan Jukka Lindstedt. Tutkimus perustui laajaan asiakirja-aineistoon sekä kirjallisuuteen ja haastatteluihin. Ei kuitenkaan kaivauksiin.

POLIISI lupaa nyt tutkia asiaa, jos jotain Huhtiniemestä löytyy. Ainakin se pyrkii selvittämään luitten iän. Rikosylikomisario Tuomo Välimaa Lappeenrannasta toteaa, että poliisia velvoittaa esitutkintalaki ja laki kuolemansyyn selvittämisestä: ­ Esitutkintalain kannalta on ensisijainen velvoite varmistua siitä, että ei ole rikosperusteisesta kuolemasta kysymys. Välimaa kertoo, että vainajan jäänteitten ikä tulee selvittää. Siinä tarvitaan oikeuslääketieteen laitoksen apua Helsingistä. Iänmääritys on Välimaan mukaan hyvinkin tarkkaa: ­ Tietääkseni pystytään noin viiden vuoden tarkkuuteen.

VÄLIMAA toteaa myös, että vainajien jäänteet pitäisi suojata ja saattaa hautausmaahan yhteistyössä seurakuntien kanssa. ­ Laki kuolemansyyn selvittämisestä on vuodelta 1973. Sen mukaan henkilön saa haudata vasta, kun kuolemansyy on selvitetty. Tämä pätee tietysti tuoreisiin kuolintapauksiin, mutta sen pohjaltahan tässäkin on lähdettävä, miettii Välimaa. ­ Jos on jonkin sotaoikeuden päätöksellä surmattu, niin se on toinen asia. Joka tapauksessa; poliisin ensisijainen tehtävä on aina varmistua siitä, ettei henkilö ole joutunut rikoksen uhriksi, sanoo Välimaa.

LAPPEENRANNAN seurakunnan kirkkoherra Juha Tiihonen on kaupungissa uusi mies, ei vielä ole edes huhuissa sisällä, miettii, ettei mahdollisia teloitettuja varmaan ole kristillisesti siunattu. Hän uskoo kuitenkin, että seurakunnan tehtävänä olisi vainajien saattaminen haudan lepoon. ­ Eiköhän tämä olisi rinnastettavissa siihen, mikä Lappeenrannassa on tullut tutuksi Karjalasta löydettyjen vainajien yhteydessä. Suurin osa Kannakselta löydetyistä on tunnistamattomia. Arvatenkin prosessi olisi jotenkin samanlainen, aprikoi Tiihonen. Hän mietiskelee kuulemiaan tietoja, lupasi viikolla katsoa televisio-ohjelman: ­ Saattaa olla, että huhu on sataprosenttisesti totta, tai osatotuus, joka on ajan myötä kasvanut. Jospa se selvyys niissä kaivauksissa jotenkin asettuisi totuudeksi, toivoo kirkkoherra Tiihonen.

SILMINNÄKIJÄSSÄ haastatelluilla kahdella lappeenrantalaisella ei ole asiaan lisäämistä. Karkureita sanottiin säilytetyn nykyisen esikuntarakennuksen, nykyisen Karelia-talon kellarissa Huhtiniemessä. Kalteriovi on yhä tallella, nojaa kellarin seinään. Sitä kellaria kävi katsomassa myös muuan herrasmies, joka teki Karelia-taloa aikoinaan johtaneeseen Elli Matkoseen syvän vaikutuksen. Herrasmiehellä oli mukanaan papereita, joista Matkonen ei halua kertoa mitään. ­ En uskalla paljastaa enempää, etten joudu hankaluuksiin. Se oli aika nuori mies, ehkä 40-vuotias. Silmissä oli jotain tuttua, mutta en minä osannut sitä katsetta mihinkään yhdistää. Elli Matkonen kertoo, että ohjelman takia on hyvinkin paljon otettu yhteyttä, positiivisessa mielessä. Yhden asian Matkonen haluaa sanoa, tuomareista ja tuomituista: ­ Ei syyllistetä ketään, se on historiaa ja sellaisena sitä pitää käsitellä. Minä ainakaan en pysty ajattelemaan silla lailla, että jotakuta heistä syyllistäisin. Kun ajatellaan, että ne oli nuoria miehiä niin kyllä kai niille pakokauhu tuli, kun ei mikään auttanut, koko ajan vyöryi vihollinen päälle...

JUKKA KARLSSON oli paikalla, kun luurangot vuonna 1971 löytyivät Huhtiniemestä. Hän oli silloin 18-vuotias, töissä viemärityömaalla Huhtiniemessä. ­ Se oli perjantaipäivä, kun tästä alkoi niitä löytyä, päällekkäin olivat, sanoo Karlsson, osoittaa Huhtiniemen mäen päällä asfaltin laitaa. ­ Niitä varmaan oli toistakymmentä pääkalloa. Ei niissä luodin reikiä ollut. Torivalvoja Koistinen yhden kävi hakemassa, sanoi laittavansa tutkittavaksi. Lähdettiin sitten viikonlopun viettoon, eikä niistä mitään sen jälkeen kuulunut. Aina joskus palaavat mieleen, miettii Karlsson. Myös hänen naapurillaan on kokemusta Huhtiniemen luista. Oli poikana 1970-luvulla löytänyt ihmisen sääriluun Huhtiniemestä, sieltä alempaa, missä on nykyään hiihtotunneli. Löytyykö luita enää nyt? Keväällä se nähdään.

TAUSTA
- Virallinen tieto kertoo, että kenttäoikeuksissa tuomittiin karkuruudesta kuoleman 76 miestä, joista 46 ammuttiin välittömästi.
- Loppujen rangaistukset muutettiin vapausrangaistuksiksi.
- Epäviralliset tiedot kertovat, että jopa satoja karkureita teloitettiin kesä-heinäkuussa 1944 Lappeenrannan Huhtiniemessä.
- Näiden tietojen mukaan syyttäjänä toimi Viipurin viimeinen poliisipäällikkö Eemil Kokko ja tuomarina ylipäällikkö Mannerheimin luottomies, sotatuomari Toivo Tapanainen.
- Mitään pöytäkirjoja teloituksesta ei ole löydetty. Esimerkiksi Suur-Saimaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeuden ja 7. sotapoliisikomppanian päiväkirjat tältä kesältä puuttuvat.
- Kerrotaan, että kaikki ns. kompromettoivat asiakirjat piti hävittää.
- Toisaalta kerrotaan, että Valtiollinen poliisi Valpo haki kolme juuttisäkillistä pöytäkirjoja Tapanaisen talon ullakolta Lappeenrannasta vielä paljon myöhemmin.